Talous lähti koronapandemian hellittäessä lupaavaan nousuun. Sitten: Venäjän hyökkäys Ukrainaan, energian hinnan raju nousu, ennätysinflaatio, epävarmat tulevaisuusnäkymät.

Syksyn saapuessa käynnistyvät myös palkkaneuvottelut. AKT:n suurimpien alojen eli kuorma-autoalan, linja-autoalan ja ahtausalan työehtosopimukset umpeutuvat tammikuussa. Tuolloin päättyy myös esimerkiksi Teollisuusliiton neuvottelema teknologiateollisuuden työehtosopimus, johon julkisten alojen palkkakehitys on sidottu.

Neuvotteluasetelmat eivät ole helpot, mutta rahojensa riittävyyttä miettivän työntekijän toiveissa ovat ostovoimaa tukevat ratkaisut, jotka eivät kohtuuttomasti jyrkennä inflaatiota. Sopivien keinojen löytämisessä voidaan vaatia tavallista enemmän luovuutta.

Velkaantuminen rajoittaa valtion mahdollisuuksia

Kansantaloudessa on kolme isoa toimijaa: julkinen valta, yritykset ja kotitaloudet. Näistä yrityksillä on keskimäärin paras taloudellinen tilanne.

– Suomalaisten yritysten taseet ovat nyt tosi hyvässä kunnossa, toteaa SAK:n kasvu ja vaikuttaminen -osaston johtaja Jyrki Konola.

Julkisessa taloudessa sen sijaan on niukasti liikkumavaraa.

– Valtiolla on paljon velkaa, se on ottanut koronaiskua. Ja nyt vielä Ukrainan sota ja energiakriisi tähän päälle, sanoo Konola.

Palkansaajat ovat puolestaan työmarkkinaratkaisuissa tulleet monin tavoin vastaan työnantajia, ja näin on tuettu yritysten kilpailukykyä. Viimeksi kilpailukykysopimuksessa palkansaajat ottivat vastaan lisää työtä ilman korvausta, ja osana kiky-pakettia myös kasvatettiin heidän maksuosuuttaan työeläke-, sosiaaliturva- ja työttömyysturvamaksusta, kun taas työnantajien maksuja alennettiin.

Tuloverojen alennusta on ehdotettu yhdeksi keinoksi, jolla taloustilannetta voisi helpottaa. Konola suhtautuu ajatukseen kriittisesti, sillä vaikka käteen jäävä tulo kasvaisi jonkin verran, kokonaisvaikutus saattaisi palkansaajien kannalta olla negatiivinen.

– Ison tuloveroalen seurauksena olisi valtion tulojen kutistuminen ja palvelujen leikkauksia. Ja palkansaajat käyttävät niitä palveluita, ne ovat rahanarvoista tavaraa.

Hallituksen päätöksen mukaisesti joulukuussa maksetaan tuplalapsilisät, mutta tämä on kertaluontoinen toimi, jonka vaikutus isossa kuvassa jää vähäiseksi. Lapsilisät eivät myöskään kohdistu kaikille niille, jotka tukea eniten tarvitsevat.

Konola päätyykin analyysissään siihen, että seuraavaksi on yritysten vuoro tulla vastaan.

– Kaikkien yrityksiä hyödyttävien ratkaisujen jälkeen on ihan perusteltua, että katseet kääntyvät sinne suuntaan.

Kiky-maksut voisi ”reivata takaisin”

Mutta miten tuetaan palkansaajien ostovoimaa ilman, että samalla kiihdytetään inflaatiota? Tämä on keskeinen pulma seuraavia työehtosopimuksia neuvoteltaessa. Asetelma ei ole helppo, Jyrki Konola myöntää, sillä ennätysinflaatiota on paha lähteä juoksemaan kiinni palkankorotuksilla.

– Vaikea yhtälö se on, kun hinnat nousevat kovaa vauhtia. Jos inflaatio on 7 prosenttia ja palkankorotukset 2–3 prosenttia, niin jokainen ymmärtää, että eihän se toimi. Mutta jos se ratkaisu koostuisikin muutamasta elementistä.

Yhtenä elementtinä luonnollisesti olisivat palkankorotukset, lisäksi valtiovalta voisi julkisesta velkataakasta huolimatta tukea työmarkkinasovun löytymistä maltillisilla veroratkaisuilla. Konolan mielestä erityiselementtinä voisi olla sellainen muutos palkan sivukuluihin, jossa työnantajan maksuosuutta nostettaisiin.

– Kun kiky-ratkaisussa vuonna 2017 muutettiin jakosuhdetta työnantajien eduksi, niin nyt reivattaisiin takaisinpäin ja palattaisiin siihen vanhaan jakosuhteeseen.

Ehdotusta ei kannattaisi tyrmätä työnantajaleirissä ainakaan suoralta kädeltä.

– Ei pitäisi olla ihan yksiniittisiä, voisi olla viisasta ottaa vähemmän periaatteellinen kanta. Ja ajatella sitä kautta, että jos tämä edes joskus olisi kaksisuuntainen tie, niin ensi kerralla palkansaajapuolen voisi olla neuvottelupöydässä helpompi edes keskustella joustoista, kun yrityksillä on vaikeaa, Konola perustelee.

”Ei kiihdyttäisi inflaatiota kuten veronalennukset”

– Sosiaalivakuutusmaksujen siirto on kannatettava ajatus, sanoo STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà.

Toimenpiteen etuna olisi, että se ei kiihdyttäisi inflaatiota samalla tavalla kuin veronalennukset. Alustava vastaanotto tosin ei ole vaikuttanut lupaavalta.

– Työnantajapuoli on signaloinut, että heillä ei ole tähän mitään haluja. Toisaalta siellä kuitenkin ollaan huolissaan palkkainflaatiokierteestä. Tämä on erikoista, sillä jos sivukulujen siirto tyrmätään, niin ainoa jäljelle jäävä venttiili sopimusjärjestelmässä on palkankorotukset.

Kiky-sopimuksessa tehty maksuosuuden muutos ei taloudellisesti ollut pikkuasia. Jos se peruttaisiin ja palattaisiin vanhaan, se vastaisi noin kahden prosentin palkankorotusta.

– Kun katsoo, mitä tasoa Suomessa palkankorotukset yleensä ovat olleet, niin kyllähän tämä olisi ostovoiman tukemisen kannalta merkittävää.

Laajat veronalennukset eivät myöskään Lainàn mielestä olisi tässä taloustilanteessa viisas poliittinen päätös, sillä ne sekä söisivät valtion tuloja että ruokkisivat inflaatiota.

Hintamalttia palkkamaltin rinnalle

Palkkamaltista puhutaan joka neuvottelukierroksen alla paljon ja sen tärkeyttä Suomen kustannuskilpailukyvylle korostetaan. Inflaation pelko tarjoaa lisäargumentin niille, jotka varoittelevat liiallisista palkankorotuksista. Patrizio Lainà näkisi palkkamaltin lisäksi mielellään myös hintamalttia.

– Moni firma on viime aikoina nostanut hintojaan ja kasvattanut näin katteitaan. Mutta hinnankorotuksista pidättäytyminen hillitsee inflaatiokierrettä siinä kuin palkkamalttikin.

Tosin Lainà jatkaa lähes samaan hengenvetoon, että yritykset toimivat omien intressiensä mukaisesti ja olisi sinisilmäistä odottaa niiden tekevän ratkaisujaan yhteistä hyvää miettien. Niinpä hän toivoisi toimenpiteitä valtiovallalta. Vaikka tuloveroale on huono ajatus, muita keinoja löytyy.

– Energian hintakatto olisi yksi tapa hillitä inflaatiota. Lisäksi windfall-veroja voisi säätää energiayhtiöille kohdennetusti.
Vaikka windfall-verojen ensisijainen tarkoitus olisi kerätä valtiolle tuloja, ne voisivat osaltaan myös hillitä inflaatiota.

– Yhtiöt näkisivät, että ehkä ei kannata korottaa hintoja niin paljon, kun voitoista kerätään suurempaa veroa, sanoo Lainà.