Kuuden aikaan illalla rekkariviin mahtuu vielä.

– Myöhemmin illalla olisi voinut olla mahdotonta. Laskeskelin myös sen varaan, että nyt on perjantai. Silloin on aina vähemmän tungosta, pitkän linjan kuljettaja tietää.

Sotkamossa asuva Jyrki Heikkinen on ollut kuhmolaisen Peura-Transin palveluksessa 18 vuotta. Tyypillisen työreissun aikana hän viettää yhdestä kahteen yötä autossa. Se, että pääsee illalla suihkuun tai jopa saunaan, on luksusta. Vaikka kyllä Heikkinen P-paikoillakin viihtyy.

– HCT-yhdistelmällä on mittaa reilu 32 metriä. Se aiheuttaa omat kommervenkkinsä. Illalla pitää olla varma, että paikka on sellainen, että pääsee aamulla liikkeelle. Esimerkiksi tällaisella isolla parkkialueella pitää katsoa paikka, jossa ei kukaan ole aivan vieressä. Aina se ei onnistu, jolloin parempi yöpymispaikka on hiljainen P-paikka jossain tien varressa. Mitä peseytymiseen tulee, on sitä näin kesällä joskus järveenkin pulahdettu, Heikkinen hymyilee.

Saunassa oli vastassa kielimuuri

Kun Heikkinen saapui Tupokseen, hän katsoi hyvän paikan, kierteli auton ympäri ja jälkikiristeli vaihdettujen renkaiden pultit. Sen hän tekee yleensä aina saapuessaan yöpaikkaan.

– Sitten kävin saunassa. Sinne mahtui hyvin, vaikka väkeä on. Muiden kuljettajien kanssa en tällä kertaa paljoa jutellut, sillä vastassa oli kielimuuri, Heikkinen nauraa.

Yleensä kollegojen kanssa tulee tarinoitua. Monet kuljettajat tulevat tutuiksi taukopaikoilla. Paljon on myös heitä, jotka tapaa kerran ja tarina luistaa, mutta ei koskaan enää satuta törmäämään. Suomi on lopulta kuljettajalle laaja maa.

Saunassa käytyään Heikkinen lämmitti auton mikrossa itse tekemäänsä makaroonilaatikkoa.

– Minulla on lähtiessä pieni jääkaappi täynnä ruokaa. On kotiruokaa, eineksiä, välipaloja ja juotavaa. En oikeastaan laske huoltoasemien tarjonnan varaan, sillä pysähtymisen mahdollisuus on niin epävarma. Mieluummin otan omat ruuat.

Viitasaarella jäi jäätelö saamatta

Hyvä esimerkki pitkällä yhdistelmällä pysähtymisen hankaluudesta sattui juuri tänään. Heikkinen oli ajatellut hakea Viitasaarelta jäätelön ja pitää samalla pienen tauon.

– Ajoin huoltoaseman pihaan, mutta ei siinä ollut paikkaa, johon olisin voinut pysäköidä. Lomakausi on alkanut, ja kesäisenä perjantaina on paljon väkeä liikkeellä. Olisin tukkinut koko pihan. Niinpä kiersin parkkipaikan ja jatkoin matkaa. Pyhäsalmella oli onneksi parempi tuuri ja sain kinuskituutin.

Tupoksen ABC:n aamupalalle Heikkinen kuitenkin aikoo.

– Aamupala alkaa puoli kuudelta. Siihen tähtään.

Tällä kertaa Heikkisellä on kevyt lasti. Kyydissä on 40 bajamajaa, jotka ovat matkalla Suviseuroille Pudasjärvelle. Tyypillinen kuorma on kuljettajan mukaan ”kaikkea laidasta laitaan”.

– Sahatavaraa pääsääntöisesti. Keväällä ajoin kukkamultaa aivan tolkuttomasti.

Dekkarit viihdyttävät kuljettajaa

Heikkinen määrittelee hyvin pitkälti itse sen, missä pitää tauon ja missä yöpyy.

– Ajoaikojen mukaan mennään. Tänään olisin ehkä päässyt juuri ja juuri Pudasjärvelle, mutta päätin, että pidän tauon tässä, kun pääsee saunaan. Jos Tupoksessa ei olisi ollut tilaa, olisin katsonut läpi pari muuta oululaista huoltoasemaa joihin tiedän, että periaatteessa mahtuu pitkällä yhdistelmällä, jos tilaa on.

Tämä työreissu on alkanut eilen ja päättyy huomenna. Bajamajat lähtivät kyytiin Vantaalta, ja huomenna on määrä ajaa tyhjällä autolla illaksi kotiin Sotkamoon.

Konkarikuljettaja nauttii työstään.

– Aika kuluu nykyään pitkälti äänikirjoja kuuntelemalla. Juuri nyt kuuntelen Seppo Jokisen ja Reijo Mäen dekkareita. Ne ovat helppoja kuunneltavia. Aiemmin harjoittelin ajaessa karaokekappaleita. Työkavereiden ja muiden kanssa tulee myös paljon poristua puhelimessa.

Volvon nupissa on kaikki, mitä parin vuorokauden tien päällä oloon tarvitaan. Kahvitkin keittyvät omalla keittimellä.

– Kahvinjuontia olen yrittänyt vähentää.

Herätys on puoli kuudelta, joten iltakymmenen maissa on aika laittaa rekan nupista verhot kiinni ja ottaa hengiltä sisään päässeet hyttyset.

Jälkimmäisten vuoksi ikkunoita ei voi missään tapauksessa jättää auki.