Kun Kirsimarja Kavasto aloitti lentoemäntänä Finnairilla 27 vuotta sitten, hänellä oli takana jo toinen ammatti. Kymmenen vuotta ammattimuusikkona, soittimena klarinetti. Opetustehtäviä ja lyhyitä produktioita maakuntaorkestereissa ja kansallisoopperassa.

Koesoitot eri orkestereihin eivät vieneet uralla eteenpäin. Mitta tuli lopulta täyteen. Ja tuli kuin mittatilauksena kurssihaku Finnairille lentoemännäksi.

Lentoemäntä on monen toiveammatti, oliko se tuolloin vuonna 1997 myös Kirsimarjan?

– Ehkä viisivuotiaana pidin sitä toiveammattina. Sain seurata tätini pitkää lentoemännän uraa Finnairilla eikä minulla ollut muita mielikuvia kuin mitä se oikeasti on, Kavasto puntaroi.

Vastuuta ja unelmaa

On siis kysyttävä, millaista lentoemännän todellisuus on. Kai sentään jonkinlaista unelmaa?

Kavasto innostuukin kuvaamaan lentoemännän työstä sitä puolta, joka ei ole kahvin kaatamista ja tarjoilua. Vaikka palvelunhalu on yksi päällimmäisistä vetovoimista alalla.

– Porukassa on intohimo tehdä kaikki voitava matkustajan eteen. Käännetään kaikki kivet ja kolot, että saamme jotain vastaavaa järjestettyä, jos asiakas ei ole esimerkiksi saanut erityisruokavalionsa mukaista ateriaa, Kavasto kertoo.

Hän muistuttaa, että matkustamohenkilöstö on vastuussa ensivastehoidosta, he ovat ensimmäisiä sairaanhoitajia, ensimmäisiä palomiehiä ja ainoita poliisejakin. – Omalle kohdalle on sattunut kaksi tulipaloa, yksi ilmassa ja yksi maassa.

Pandemian jälkeen lentomatkustaminen on palannut suosioon ja matkustajissa on aiempaa enemmän ikääntyneitä ja heikkokuntoisiakin.

– Viikoittain sattuu pyörtymisiä ja vakavampiakin sairauskohtauksia. Myös häiriökäyttäymisen voi havaita yleistyneen, kuten muuallakin yhteiskunnassa.

Kavaston mukaan arvaamattomuus on lisääntynyt. Matkustaja saattaa tuumia, että nukahtamispilleri on hyvä pitkällä lennolla mutta kenties haluaakin aterian kanssa ensin lasin viiniä. Seuraukset voivat olla pahat, jopa ihmettelyt miksi poliisi on kentällä vastassa. Muistissa ei ehkä ole, että tuli runneltua koneen vessaa.

Mutta Kavasto listaa mielellään niitä lentoemännän työn plussia:

– Parhaita puolia on vaihteleva työaika eli ei 'kahdeksasta neljään' -kaavaa. Työpäivät saattavat venyä pitkiksi mutta sitten on paljon vapaata myös.

– Työ ei koskaan seuraa kotiin, se (lentokone) jää aina kentälle. Kukaan ei soittele, että tulisitko tekemään vielä yhden jutun. Työ on työtä ja vapaa-aika on vapaa-aikaa!

Miinuksia Kavasto löytää tietenkin juuri samoista asioista kuin plus-puolelta: työ on epäsäännöllistä, lennot pitkiä ja mihin vuorokauden aikoihin tahansa, aikaerot ja niiden tuoma väsymys. Epäsäännöllinen työ on fyysisesti kuormittavaa, paineistetussa tilassa 3000 metrin korkeudessa.

– Reagointi on yksilöllistä, jotkuthan saavat vuoristotaudin helposti ja toiset kestävät paremmin.

Kavasto pitääkin tärkeänä, että alalle tullaan tiukkojen karsintojen kautta. Viimeisimmässä rekrytoinnissa paria sataa paikkaa haki 4000 halukasta. Allergiat ja heikko paineensietokyky saattavat yllättää hakijan ja rekryssä ei pääsekään aloituskierrosta pitemmälle.

Aina kivat työkaverit

Kavasto painottaa, että sosiaalista elämää on jaksettava ylläpitää työn epäsäännöllisyydestä huolimatta.

– Että kavereina olisi muitakin kuin työkavereita. Epäsäännöllinen työaika tarkoittaa, että et välttämättä ole kotona, kun on syntymäpäiväjuhlia tai kun juhlitaan joulua ja juhannusta.

Työyhteisö onkin Kavastolle korvaamaton voimavara, hyvinvointinappula työvuoroja säätävässä tehokkuusalgoritmissa.

– Me olemme siitä omituinen yhteisö, että työkaverit ovat aina kivoja. Kivoja vaikka vaihtuvat jatkuvasti. Harvoinhan me lennetään samoilla porukoilla, Kavasto kuvailee.

Kivan kokeminen on tärkeä juttu, iso osa työhyvinvointia.

– Kun matkustamon ovi laitetaan kiinni, siellä ei ole ketään muita kuin me. Se on se tiimi, jossa jokainen luottaa täysin toisiinsa.

Chief purserina Kavasto huolehtii, että kollegat ovat juuri niin vireitä kuin he pystyvät olemaan. Pitkäkään lento ei saa alentaa toiminnan tasoa.

Japanissa tammikuussa sattunutta lento-onnettomuutta hän pitää koulutusesimerkkinä: takana oli pitkä lento ja kun laskussa kone joutui onnettomuuteen, matkustamon henkilökunta sai kaikki ulos koska toimi harjoitellusti ja oikein. Pitkä lento ei heikentänyt toimintavalmiutta. Kone tuhoutui.

AKT on selkänoja

SLSY:n liittymistä AKT:n osastoksi (v. 2018) Kavasto pitää hyvänä, jopa yhdistyksen olemassaolon ehtona. Isomman organisaation ja byrokraattisuuden opettelussa meni aikansa, mutta jäsenyyden tuoma selkänoja tuntuu hyvältä aikana, jota sävyttävät maan hallituksen käyttämät termit 'kehittäminen ja uudistaminen'.

– Myös erään ministerin suosimaa 'pakko'-sanaa käytetään liian usein, ikään kuin ei olisi vaihtoehtoja.

– Lakko-oikeuden rajoittamisinnolle on selvä syy: ei haluta vääntää työntekijöiden kanssa. Toivon hartaasti järkiintymistä. Keskusteluyhteys on tärkeä.

Kavasto muistelee yhden pääjohtajan ikävää kommenttia tes-kierroksella: ”Bussipysäkillä riittää paikallesi tulijoita, voit ottaa lähijunan Hankoon jos ei kelpaa”.

Lohjalla omakotitalossa asuvalle Kavastolle musiikki on tuiki tärkeää. Aviomies Jukka työskentelee Viking Linella keittiössä. Perheeseen kuuluu myös täysikäinen poika, labradorinnoutaja Maki ja tuikeasilmäinen kissa Nappi.

Kausikortit on hankittu oopperaan ja Lohjan oman orkesterin saliin piipahdetaan silloin tällöin. Nuoruuden soitin klarinetti päättyi jo hyvän aikaa sitten uuden soittajan hoiviin.

– Eikä sentään päätynyt kynttilänjalaksi kuten ensin kaavailin, Kirsimarja naurahtaa.