– Kaluston puolella turvallisuus on edistynyt paljon. On turvavyöt ja lukkiutumattomat jarrut. Jopa kunnolliset renkaatkin nykyisin, sanoo Jari Paasonen.

Pohjolan Liikenteellä linja-autoa ajava Paasonen aloitti kuljettajana vuonna 1996. Alkuvuosina huono keli aiheutti herkästi vaaratilanteita.

– Vaajakoskella menin kerran työmaan aidasta läpi. Vettä satoi, auton yleinen kunto oli heikko ja renkaat huonot. Henkilövahinkoja ei onneksi tullut, vaikka omaisuutta tuhoutui.

Toisaalta liikennevalvonnan vähentymisellä on ollut kielteinen vaikutus. Peltipoliisit eivät korvaa oikeita.

– Teknistä valvontaa on lisätty, mutta varsinaista valvontaa ei juurikaan ole. Ja mitä ei valvota, sitä ei noudateta.

Liikkuvan poliisin lakkautus näkyy tänäkin päivänä. Poliisi tekee liikennevalvontaa oman toimen ohella, ja sellainen ei ikinä ole kovin tehokasta.

Nykyään Paasosen työ koostuu kaupunkiajosta pääkaupunkiseudulla. Siellä valvonnan puute tarkoittaa esimerkiksi sitä, että liikennevaloista ei piitata.

– Ei ajeta edes vanhoilla vihreillä vaan punaisia päin. Tehdään ohituksia jalkakäytävän kautta ja niin edelleen. Oikeastaan ihme, ettei satu enemmän ja useammin.

Valvontaa ja valistusta sopivassa suhteessa

Paasonen kaipaisi lisää liikennevalvontaa. Pohjolan Liikenteellä työsuojeluvaltuutettuna toimiva mies korostaa tosin, että turvallisuus riippuu valvonnan lisäksi myös tielläliikkujien omasta asenteesta.

– Tarvittaisiin hyvä tasapaino näiden kahden välille. Nyt sitä ei oikein ole. Mutta asenteisiin voi vaikuttaa esimerkiksi kampanjoilla – Hannu Karpo ja Ensio Itkonen aikanaan valistivat kansaa myönteisellä tavalla.

Kaupunkiliikenteeseen uuden vaaraelementin ovat viime vuosina tuoneet sähköpotkulaudat ja sähköpyörät.

– Ne ovat nopeita ja niillä ajetaan usein humalassa, luotetaan toisten ihmisten reagointiin. Potkulaudatkin ovat periaatteessa hyödyllinen juttu, mutta jätkät pilaavat sen. Vastuullisella käytöksellä saataisiin tämäkin asia pidettyä hyvänä.

Yksi mahdollinen muutos liittyy taajamien nopeusrajoituksiin. Niitä koskeva ohjeistus on Väyläviraston päätösvallassa, ja harkinnassa on päivittää ohjeistusta siten, että etenkin alueilla, joilla on paljon pyöräilyä ja jalankulkijoita, suosituksia laskettaisiin 40 kilometristä 30 kilometriin tunnissa. Tässäkin ajatuksessa Paasonen näkee sekä myönteistä että kyseenalaista.

– Kaksipiippuinen asia. Vakavat loukkaantumiset varmaan vähenisivät, jalankulkijat voisivat selvitä ehkä ilman vammojakin. Mutta noudatettaisiinko sitä, ajaisivatko ihmiset oikeasti kolmeakymppiä? Valvontaa sekin vaatisi.

Viitostien parannus ilahduttaa Etelä-Savossa

Kokonaisuudessaan liikenneturvallisuus on mennyt parempaan suuntaan, arvioi mikkeliläinen yhdistelmäajoneuvon kuljettaja Asko Nykänen, jonka työnantaja on Savonlinja Oy.

– Tällä seudulla suurin yksittäinen turvallisuusmuutos on ehkä viitostien parannus välillä Mikkeli-Juva. Nyt saa päästellä nelikaistaista tietä koko matkan. Ennen se oli kapea ja mutkainen, vaaralliseksikin haukuttu.

Keskikaiteiden rakentaminen ja valaistujen tieosuuksien lisääminen ovat myös helpottaneet autoilijoiden elämää. Näkyvyyttä on helpottanut sekin, että yhdistelmäajoneuvoissakin valot ovat parantuneet selvästi Nykäsen 16 vuotta kestäneen kuljettajan uran aikana.

– Ne vanhat halogeenilamput olivat aika onnettomia, nykyään sentään näkee, mihin on menossa. Ja paljon on panostettu myös siihen, että kuljettajan paikalta näkyy mahdollisimman hyvin ulos. Peilejä on lisätty ja katvealueita on vähemmän.

Liikennekulttuurissa ikävä ilmiö on välinpitämättömyyden yleistyminen.

– Tuntuu, että tiettyjen automerkkien kuljettajien mielestä liikennesäännöt eivät koske heitä. Jos vaikka tietyöalueella on viidenkympin rajoitus, letkan ohi suhautellaan reilua ylinopeutta. Myös pyöräilijöillä on usein omasta mielestään etuajo-oikeus.

Kuten Jari Paasonen, myös Nykänen nostaa esiin asenteet. Toisten huomioimisella ja rauhallisella ajotyylillä pärjää jo varsin pitkälle.

– Maltilla pääsee hyvästi, tiivistää Nykänen.

Strategia: Nolla liikennekuolemaa vuonna 2050

Yhteiskunnassa liikenneturvallisuuteen vaikuttavia päätöksiä tehdään monella eri tasolla. Lähimpänä kansalaista ja arkipäivän liikkumista ovat kuntien päätökset liikennejärjestelyistä: rakennetaanko kadulle hidastetöyssyjä, ovatko risteykset kolmiollisia vai tasa-arvoisia. Valtakunnanlaajuisia suuntaviivoja piirretään liikenne- ja viestintäministeriössä, jonka johdolla valmistui maaliskuussa liikenneturvallisuusstrategia.

Hallitusohjelman kirjauksen pohjalta laaditun strategian tarkoitus on parantaa liikenneturvallisuutta kaikissa liikennemuodoissa.

– Meidän strategia on tiettävästi ensimmäinen maailmassa, joka ottaa huomioon kaikki liikennemuodot ja eri turvallisuustekijät näin laajasti, kertoo tieto-osaston osastopäällikkö Laura Eiro liikenne- ja viestintäministeriöstä.

Strategian tieliikennettä koskevaan osuuteen on kirjattu kova tulevaisuustavoite: vuoteen 2050 mennessä liikenneonnettomuuksissa kuolleiden ja vakavasti loukkaantuneiden määrä olisi saatava nollaan. Vuonna 2019 liikennekuolemia oli 211, vuonna 2020 määrä oli 222, eli suunta oli väärä. Onko päämäärä siis edes realistinen?

– Se on hyvin kunnianhimoinen kyllä. Vaatii paljon toimia ja investointeja, myöntää Eiro.

Hän muistuttaa, että pitkällä aikavälillä liikennekuolemien määrä on Suomessa kuitenkin vähentynyt vahvasti. Strategiakirjauksen taustalla on Euroopan unionin liikennepolitiikassa tavoittelema ”nollavisio”.

Alkolukkojen lisääminen ja promillerajat pyöräilijöille mietittävinä

Yksi käytännön liikenneturvallisuuteen vaikuttava, suunnitelma-asteella oleva lakimuutos liittyy alkolukkoihin.

– On ehdotettu, että yhteiskunnan korvaamissa tai järjestämissä kuljetuksissa voisi edellyttää kuljettajalta alkolukon käyttöä, sanoo Laura Eiro.

Lakiesitys ei kuitenkaan valmistu tämän hallituskauden aikana, sillä eduskuntavaalit ovat ensi keväänä. Toinen vastaava asia on promillerajan säätäminen pyöräilijöille ja sähkölaudan käyttäjille.

– Nämä ovat selvityksen alla. Seuraava hallitus jatkanee kysymysten käsittelyä virkamiesten valmistelutyön pohjalta.
Ajoneuvojen automaatioon liittyvästä lainsäädännöstä käydään tällä hetkellä paljon keskustelua.

– Yksi valmisteilla oleva muutos on, että sallittaisiin täysautomatisoitujen ajoneuvojen käyttö ilman ihmiskuskia, jonka laki nyt vaatii. Lisäksi lainsäädännöllä helpotetaan pienten robottibussien käyttöä. Niitä tulee aluksi ennen muuta kaupunkialueille.