”Tanskan joustoturvamallia kuvataan usein kolmiona, joka muodostuu mallin kolmesta elementistä: joustavasta palkkaamisesta ja irtisanomisesta, anteliaasta sosiaaliturvasta sekä työttömien aktivoinnista”, kirjoittaa Heikki Palviainen.

Tukholman yliopistossa vierailevana tutkijana työskentelevä Palviainen on taloustieteen tohtori. Hän on laatinut Teollisuuden palkansaajille analyysin ”Jouston ja turvan tasapaino. Tanskan työllisyyspolitiikka pohjoismaisessa vertailussa”.

Elementit tasapainossa keskenään

Keskeistä Tanskan joustoturvamallissa on Palviaisen mukaan se, että sen elementit ovat keskenään tasapainossa ja niissä on toisiaan täydentäviä tekijöitä.

Suhteellisen korkea työttömyysturva kompensoi heikkoa irtisanomissuojaa. Yhdessä kattavien työllisyyspalvelujen kanssa se vähentää työntekijöiden riskiä, joka liittyy työpaikan vaihtamiseen – sekä koettua että todellista riskiä.

Yritykset puolestaan hyötyvät työntekijöiden nopeammasta liikkuvuudesta, ja avoimien työpaikkojen määrä taloudessa kasvaa. Erään arvion mukaan jopa noin 25 % tanskalaisista vaihtaa työpaikkaa vuoden aikana yksityisellä sektorilla, Palviainen kertoo.

Työttömien aktivointitoimilla parannetaan työmarkkinoilla tarvittavaa osaamista ja ehkäistään korkeasta etuustasosta johtuvia haitallisia kannustinvaikutuksia.

Tanska on osoittanut, etteivät työmarkkinoiden joustavuus, kasvava talous, korkeat minimipalkat ja antelias sosiaaliturva ole vastakkaisia voimia. Toki tällaiset piirteet ovat yleisemminkin pohjoismaille tyypillisiä, Palviainen toteaa. Tanska kuitenkin menestyy monilla taloudellisilla ja sosiaalisilla mittareilla poikkeuksellisen hyvin. Esimerkiksi bruttokansantuote asukasta kohti on korkeampi ja työttömyysaste alempi kuin Ruotsissa ja Suomessa.

Ansiosidonnainen jopa 90 prosenttia palkasta

Ansiosidonnainen päiväraha voi Tanskassa olla peräti 90 prosenttia työttömyyttä edeltäneestä palkasta, kun verotus otetaan huomioon. Korvauskattona on tämänhetkisellä valuuttakurssilla runsaat 2700 euroa kuussa, jonka saa suurin piirtein 3000 euron kuukausipalkalla, kun Suomessa vastaava palkka tuo vain runsaat 1700 euroa ansiosidonnaista. Korvaus on vakuutukseen perustuva, eikä Tanskassa ole työmarkkinatukea vaan ansiosidonnaisen vaihtoehtona on toimeentulotuki, mutta sekin on suhteellisen korkea, noin 1500 euroa kuukaudessa yksinasuvalle.

Pohjoismaisessa vertailussa Tanskan työttömyysturva on huomattavan edullinen pienipalkkaisille, mutta suuremmissa palkoissa korvausaste eli ansiosidonnaisen suhde palkkaan alenee korvauskaton takia.

Ansiosidonnaisen korvaustaso pysyy samana niin kauan kuin tukeen on oikeus, eli sitä ei ole porrastettu ajallisesti, toisin kuin Ruotsissa (ja Suomessa, jos ja kun hallitusohjelman kirjaukset toteutuvat). Oikeus korvaukseen perustuu kolmen vuoden jaksoissa tehtävään tarkasteluun: jos on ollut kokoaikatyössä vuoden verran, voi ansiosidonnaista saada enimmillään kaksi vuotta, tietyin ehdoin vielä kolmantenakin vuotena.

Irtisanomissuoja Tanskassa on löyhempi kuin Suomessa tai Ruotsissa, mutta henkilöstöryhmien välillä on huomattavia eroja. Irtisanomisaika riippuu siitä, onko irtisanomisesta säädetty laissa vai työehtosopimuksessa. Se on toimihenkilöillä yleensä pitempi kuin suorittavan työn tekijöillä, enimmillään kuusi kuukautta, mutta esimerkiksi kuljetusalan työntekijöillä irtisanomisaika on usean vuoden työsuhteen jälkeenkin vain 21 päivää. Lisäksi toimihenkilöillä on oikeus korkeampaan irtisanomiskorvaukseen.

Panostaminen aktiiviseen työvoimapolitiikkaan on yksi joustoturvamallin kolmesta peruspilarista. OECD-maista Tanska käyttää työttömien aktivointitoimiin suurimman osuuden bruttokansantuotteesta: OECD:n viimeisimpien tilastojen mukaan osuus on 2020-luvulla ollut keskimäärin 1,65 prosenttia, kun Suomella se on 0,83 % eli vain puolet Tanskan tasosta (noin 1,5-2 miljardia euroa vuosittain). Ruotsin vastaava bkt-osuus on 1,05 %. Aktivointi on Tanskassa kuntien työvoimatoimistojen vastuulla, mutta myös ammattiliitot tarjoavat työllistymispalveluja.

Malli kelpaa sekä oikealla että vasemmalla

Raportti kuvaa Tanskan mallin olleen 2000-luvun alussa suosionsa huipulla. Euroopan komissio suositteli joustoturvan periaatteiden käyttöönottoa EU:n jäsenmaille vuonna 2007, ja kansainvälisessä akateemisessa tutkimuksessa joustoturvamalli arvostettiin korkealle.

Vuosien varrella malliin on tehty muutoksia. 2000-luvun alkuvuosina työttömyysturvaa saattoi saada jopa seitsemän vuotta. Maksimikestoa on sittemmin lyhennetty pariin otteeseen. Myös työssäoloehdon kiristäminen ja korvauskaton säätäminen ovat merkinneet heikennyksiä, mutta turvan taso on yhä hyvä. Alle 30-vuotiaita ja maahanmuuttajia järjestelmä kohtelee osin tiukemmin kuin muita työttömiä.

Heikennykset ja työttömien lisätty kontrolli ovat aiheuttaneet joustoturvamallin kritiikkiä. Sen poliittinen legitimiteetti on kuitenkin vahva. ”Mallissa on tekijöitä, jotka miellyttävät oikeistoa, kuten joustava irtisanominen ja palkkaaminen, ja vasemmiston tukema taloudellinen turva”, Palviainen summaa. Malli on myös hyödyttänyt monia väestöryhmiä. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä vuonna 2022 oli Tanskassa matalampi kuin Ruotsissa ja Suomessa, 11 prosenttia.

Suomeen tulossa joustoa ilman turvaa

Mitä Suomi voisi oppia Tanskan mallista? Palviainen korostaa, että sosiaali- ja työvoimapoliittisia järjestelmiä ei voi sellaisenaan kopioida maasta toiseen. Raportissa kuitenkin peilataan Petteri Orpon hallituksen politiikkaa Tanskan joustoturvamalliin.

Hallituksen tavoitteena on helpottaa irtisanomista ja palkkaamista, heikentää työttömyysturvaa ja lisätä paikallista sopimista. ”Suunnitelmissa on piirteitä joustavuudesta, mutta hallitusohjelmasta puuttuu Tanskan mallin taloudellinen turva ja panostukset aktivointiin ja työllisyyspalveluihin”, Palviainen kirjoittaa.

Hän myös huomauttaa, että Tanskan malli edellyttää työmarkkinaosapuolten keskinäistä luottamusta. Vaikka Tanskassa ei ole yleissitovuutta, maan ”työmarkkinajärjestelmä perustuu vahvasti kollektiivisiin työehtosopimuksiin --- Hallitus pääsääntöisesti pidättäytyy puuttumasta työehtosopimusneuvotteluihin, ja kolmikantaneuvottelut ovat tavanomainen tapa tehdä esimerkiksi työmarkkina- ja koulutuspolitiikkaa koskevia päätöksiä. Työehdoista ja palkkojen perustasosta sovitaan sektoritasolla, mutta lopullisista palkoista usein yritystasolla. Luottamusmiehellä on veto-oikeus estää yritystason sopimus”, Palviainen listaa Tanskan työmarkkinoiden piirteitä, jotka ovat olleet joustoturvamallin rakentamisen perustana ja vähentäneet työntekijäpuolen huolta siitä, että paikallinen sopiminen heikentäisi työehtoja ja palkkoja.