Kuorma-autonkuljettaja Jukka-Pekka Karppinen Iisalmesta pitää Pohjois-Savon teiden talvikuntoa yleisesti ottaen hyvänä.

– Minusta viime vuosina on menty vähän parempaan suuntaan meidän alueella. Pienemmilläkään teillä ei tule raiteita ja uria niin paljon. Jossain pihateillä voi tietenkin olla, ettei ole heti aamukahdeksalta aurattu.

Hänen työnantajansa on Kuljetus Kari Rönkkö Oy. Työt vaihtelevat raskaitten työkoneiden kuljetuksista pakettiautoilla tehtävään lehtijakeluun. Karppinen ei ole kymmenkunta vuotta kestäneen uransa aikana yhtään kertaa luistellut autolla ojaan asti.

– Joskus ehkä on tien reunan päällä tuntunut humpsaus, että lähteekö imaisemaan, mutta ei muuta. Ehkä nyt on kokemusta enemmän, ettei enää lähde kaikille pikkuteille tarjoamaan, mistä ei ole lumilinko mennyt.

Linja-autonkuljettaja kaipaa tiekarhuja

– Moottoritiet ja muut päätiet ovat pääsääntöisesti kohtuullisella tolalla. Liittymäalueilla ja kaukoliikenteen pysäkeillä saisi kyllä liukkauden torjuntaa eli suolausta olla enemmän, sanoo maskulainen linja-autonkuljettaja Marko Salmivirta.

– Mutta seututiet, kantatiet ja yleensä alemman luokituksen tiet ovat eri juttu. Esimerkiksi täällä Maskun nurkilla tiet voivat olla hyvinkin huonossa kunnossa.

Vainion Liikenteelle töitä tekevällä Salmivirralla on 24 vuoden kokemus kauko- ja seutuliikenteestä. Etenkin Lounais-Suomen tiet sekä Turku–Helsinki-väli ovat tulleet tutuiksi. Erityisenä murheenkryyninä hän mainitsee kaupunkien välisen vanhan ykköstien, joka moottoritien valmistuttua on jätetty pitkälti oman onnensa nojaan.

Yleisimmät vaaratilanteet kuitenkin syntyvät huonosti auratuilla bussipysäkeillä.

– Esimerkiksi Turun keskustan pysäkeille kerääntyy paakkuuntunutta lunta. Auto voi luiskahtaa jopa kymmeniä senttejä, kun pysäkille ajaa. Ja aurausvallit jäävät asiakkaitten harmiksi tukkimaan ovia.

Näinä hetkinä kuljettajalle tulee ikävä tiekarhuja.

– Harmi, että niitä ei enää ole käytössä. Koko pysäkkialue pitäisi saada lumesta kauttaaltaan siivottua.

Aurauksesta eniten palautetta

Valtion budjetissa maanteiden hoitoon ja käyttöön on vuonna 2022 varattu 246 miljoonaa euroa, josta talvihoidon osuus on noin puolet. Eri puolilla Suomea talvet ovat huomattavan erilaisia, ja alueellinenkin vaihtelu talvihoidon tarpeessa on suurta.

– Vuodet vaihtelevat kyllä, mutta ei se valtakunnallisella tasolla tarkasteltuna vaikuta merkittävästi rahoitukseen, kun summat suhteuttaa siihen, mitä perusväylänpito kokonaisuutena maksaa, sanoo Väyläviraston kunnossapito-osaston johtaja Magnus Nygård.

Ilmastonmuutos on merkinnyt lämpimämpiä talvia. Tienhoidon kannalta kätevintä olisi, jos lämpötila olisi vakaasti joko pakkasella tai plussalla.

– Jos rannikolle tyypilliset nollan asteen ylitykset ja alitukset siirtyvät enemmän sisämaahan, on sisämaassa enemmän tarvetta talvihoidolle. Mutta vastaavasti rannikoiden läheisyydessä tilanne helpottuu, kertoo Nygård.

Runsas lumentulo poikii liikenteen asiakaspalveluun vuodesta toiseen puhelinsoittoja ja sähköpostia.

– Talvihoidosta tulee palautetta erityisesti siitä, miten nopeasti aura-autot ovat liikkeellä lumentulon jälkeen. Tienkäyttäjät ajaessaan kokevat, että aurausreitin muuttumisen kohdalla tien hoidon laatu muuttuu. Myös erot teiden talvihoidossa aiheuttavat palautetta, sillä vilkkaammilla teillä on tiukemmat laatuvaatimukset kuin pienemmillä.