1) SUOMESSA työehtosopimuksissa sovitaan palkkojen ja työaikojen ohella mm. minimipalkoista, lomista, vanhempainvapaista, sosiaalisista eduista ja neuvottelujärjestyksestä sekä alakohtaisista erityiskysymyksistä. Työehtosopimuksilla saadaan raamit myös paikalliselle sopimiselle. Kuten Ruotsissa, työehtosopimukset määrittelevät minimiehdot, joita paremmista ehdoista voidaan paikallisesti sopia, mutta heikommista ei. Kiky-sopimuksessa moniin työehtosopimuksiin lisättiin myös ns. kriisilausekkeita, jotka mahdollistavat toisin sopimisen, kun yritys on poikkeuksellisissa taloudellisissa vaikeuksissa.

2) Liittotasolla neuvottelevat työntekijäliitto, työnantajaliitto tai yksittäinen työnantaja. Paikallisen sopimuksen sopijana on usein luottamusmies tai pääluottamusmies, kun sopiminen koskee koko työyhteisöä.

3) Suomessa työehtosopimusten kattavuus on noin 90 prosenttia. Taustalla on työntekijöiden ja työnantajien kansainvälisesti verrattuna korkea järjestäytymisaste sekä työehtosopimusten yleissitovuus

4) Suomessa on ollut perinne keskitetyistä ratkaisuista (tupo). Uusi vientivetoinen palkkamalli, on syntynyt työnantajapuolen voimakkaalla koordinaatiolla, mutta asiasta ei ole sovittu missään.

5) Myös Suomessa on paikallista sopimista ja huomattavan paljon paikallisia sopimuseriä. Suomessa paikallinen sopiminen on yleisempää yksityisellä sektorilla.

1) RUOTSISSA liittotasolla sovitaan palkoista, palkankorotuksista, minimipalkoista, ylityöpalkasta, työajoista, irtisanomisajan pituudesta, loma-ajan palkan korottamisesta, vuokratyövoiman käytöstä, osa-aikaeläkkeestä ja joustavasta eläkkeestä sekä työympäristöstä. Liittotason sopimuksia pannaan toimeen yrityskohtaisissa sopimuksissa, jossa voidaan myös sopia muun muassa työntekijöiden osaamisen kehittämisestä. Työehtosopimukset asettavat Ruotsissa minimiehdot, joita paremmista ehdoista voidaan sopia paikallisesti, mutta heikommista ei.

2) Ruotsissa liittotasolla sopivat työntekijä- että työnantajaliitot, paikallisella tasolla ammattiosastot sekä luottamusmiehet tai alueluottamusmies työnantajan kanssa. Täysin paikallisen palkankorotusvaran voivat neuvotella työntekijä ja työnantaja.

3) 16–64-vuotiaista palkansaajista noin 90 prosenttia kuuluu työehtosopimusten piiriin ja palkkahajonta on Euroopan pienimpiä, vaikka lailla määrättyä työehtosopimusten yleissitovuutta ei ole. Ruotsissa nähdään, että palkoista sopimisen mallista on ollut hyötyä työntekijöille, mutta myös yritysten omistajille, mikä on taannut sopimusjärjestelmän suosion työnantajapuolella. Mikäli yritys ei ole työehtosopimuksen allekirjoittajien (ts. työnantajaliiton) jäsen, se voi soveltaa työehtosopimuksen ehtoja tai allekirjoittaa liityntäsopimuksen.

4) Ruotsin malli on kaksitasoinen, palkoista sovitaan sekä liittotasolla että paikallisesti. Keskeistä on neuvottelujen koordinaatio eli yhteensovittaminen. Ruotsin mallin ovat solmineet 12 teollisuusalojen työnantajajärjestöä ja kahdeksan työntekijä- ja toimihenkilöammattiliittoa.

5) Paikallinen sopiminen on Ruotsissa viety pisimmälle julkisella sektorilla, erityisesti kunnissa. Pääpiirre on, että liittotasolla sovitaan palkkapotista, joka jaetaan paikallisesti.

Lähde: Teollisuuden Palkansaajat, 3/21 Analyysi, Miten palkoista sovitaan, Suomen ja Ruotsin työmarkkinamallit vertailussa, kirjoittajat erikoistutkija Merja Kauhanen sekä Teollisuuden Palkansaajien pääsihteeri, valtiotieteistä väitellyt Merja Jutila Roon.