”Viime vuosien aikana itsepalvelu satamissa on yleistynyt. Ihmiset varaavat matkansa ja lähtöselvittävät itsensä sovelluksen kautta. Asiakkaat eivät tarvitse enää niin paljon henkilökuntaa, joten työntekijöille on annettu uudenlaista tehtävää.

Matkojen myynnin lisäksi työhöni kuuluu lähtöselvitysten tekeminen ihmisille, henkilöautoille ja rekoille. Rauhallisena aikana, kun tiskillä ei näy asiakkaita, hoidan tietokoneella esimerkiksi takaisinmaksuanomuksia. Jos suomeni olisi kirjallisesti parempaa, tekisin myös chat-asiakas­palvelua.

Yleensä työvuoron sisällön tietää etukäteen, mutta poikkeustilanteissa teen, mitä käsketään. Samaa työtä tekeviä on tällä hetkellä noin 30, meitä virolaisia on kaksi.”

”Olen ollut Viking Linella 18 vuotta Suomessa ja kolme vuotta Virossa. Sitä ennen olin töissä Tallinnan Viru-hotellin respassa.

Ostimme mieheni kanssa Tallinnasta asunnon, mutta palkka ei riittänyt kunnolla edes sisustamiseen, vaikka teimme niin paljon töitä, ettemme ehtineet edes nähdä toisiamme. Halusimme muuttaa, ja kävimme myös Lontoossa työhaastatteluissa. Puolisoni äiti asui jo Suomessa, joten päätimme muuttaa tänne.

Parasta työssä ovat ihmiset, sekä asiakkaat että työkaverit. Tykkään ihmisten tapaamisesta kasvokkain, koska he ovat kaikki niin erilaisia ja heitä saa aina ihmetellä. Ihmiset ovat pääsääntöisesti hyvällä tuulella risteilylle lähtiessä.”

”Uskon olevani hyvä työssäni siksi, että pidän siitä. Työnteko ei ole elämän tarkoitus, mutta se antaa minulle energiaa. Tiedän olevani tärkeä ja tiedän, että tekemääni työtä arvostetaan. Se näkyy ihmisten kasvoista, kun he lähtevät tiskiltäni tyytyväisinä.

Luulen, että työnantajakin arvostaa työtäni. Ei kukaan kukkia tuo, mutta Viking Line on ollut hyvä työnantaja kaikin puolin.

Muistan, kuinka koronan aikaan pariin kuukauteen ei ollut töitä. Lapsilla oli koulua ja mies kävi töissä, mutta minulla ei ollut mitään. Tein ruokaa ja pidin kodin kunnossa, mutta silti oli tyhjä olo. Siksi tarvitsen töitä. Jos en olisi töissä, tekisin jotain missä tapaisin muita ihmisiä, koska olen sosiaalinen olento.

Jos en olisi Viking Linella, olisin varmasti matkailualalla, ehkä hotellissa. Olisin myös hyvä ­matkaopas, koska tykkään kierrellä kaupungeissa katselemassa historiaa, kulttuuria ja nähtävyyksiä. Tai sitten voisin soittaa orkesterissa selloa. Sellosta tulee hyvä, matala ääni.”

”Harrastan laulua Suvilahdessa Helsingin virolaisessa naiskuorossa. Olen alttoääni. Kerran viikossa opiskelen aikuisopistossa italian kieltä, lisäksi ulkoilen ja pyöräilen.

Toisinaan harrastaminen on vaikeaa työn ohella. Töitä on joka toinen viikko, työaika on 8–20.30. Sen takia pitää aina sopia työkavereiden kanssa, miten saisi keskiviikkoillat vapaaksi italian tunteja ja kuoroharjoituksia varten. He ihmettelevät, miten jaksan sumplia työvuorojen kanssa, mutta harrastukset antavat energiaa enemmän kuin vievät.”

”Olen ollut AKT:n jäsen pitkään ja olen ammattiosaston toimikunnan jäsen. Jos työnantajan kanssa tulee ongelmia, on tärkeää, että liitto on tukena eikä ole täysin yksin.

Monet ulkomaalaiset eivät ymmärrä liittojen tarkoitusta. Virossa on kyllä ammattiliittoja, mutta niillä ei ole yhtä paljon voimaa kuin Suomessa. Ihmiset Virossa eivät halua maksaa jäsenyydestä, koska eivät usko liittojen apuun. Tälle on historiallisia syitä, mutta Suomessa tilanne on onneksi erilainen.

Virossa ihmiset eivät uskalla sanoa, jos heitä kohtaan on tehty jotain väärin, koska he voivat saada potkut. Samasta syystä Suomessakaan monet virolaiset eivät uskalla sanoa mielipidettään.

Käymme Virossa säännöllisesti sukua katsomassa. Aiomme kuitenkin jäädä Suomeen, koska olemme jo tottuneet maahan ja suomalaiseen ajattelutapaan.”