Sipoon Immersbyntiellä komeilee erikoisia liikennemerkkejä. Niissä on linja-auton kuva ja pysäkin nimi, mutta varsinaisia linja-autopysäkin merkkejä ne eivät ole.

Merkit ovat Sipoossa pitkän keskustelun tulos ja Pohjolan liikenteen kuljettajien erävoitto.

Maaseudulla on yleistä, että bussipysäkkejä ei ole lainkaan ja esimerkiksi koulukyytejä ajavat kuljettajat poimivat matkustajat kyytiin milloin mistäkin. ”Pysäkkeinä” toimivat esimerkiksi pihateiden risteykset ja postilaatikkorykelmät.

Myös Sipoossa näin on ollut pitkään. Vaikka koko HSL-alueella pysähtymispaikat näkyvät kuljettajien gps-laitteissa, monella Sipoon tieosuudella niitä ei ole merkitty maastoon mitenkään. Merkintöjä puuttuu esimerkiksi koululaisten käyttämien vakiovuorojen reiteiltä.

– Eivät lapset silloin tiedä, missä pysäkki on. He tulevat tien varteen ja odottavat, että kuljettaja ottaa siitä kyytiin. Siitä on tullut tapa, kertoo Pohjolan Liikenteen sipoolainen työsuojeluvaltuutettu Kari Laamanen.

Sipoossa puuttuvista pysäkeistä on keskusteltu ja väännetty vuosia. Kesällä 2020 Laamasen ja hänen työkavereidensa aktiivisuus tuotti viimein tulosta, ja Immersbyntiellä järjestettiin ely-keskuksen, kunnan, HSL:n ja Pohjolan Liikenteen yhteinen katselmus. Sen ansiosta tieosuudella on nyt linja-autojen pysähtymispaikkamerkit.

– Ne eivät tuo linja-autoille samoja oikeuksia kuin varsinaiset pysäkkimerkit, mutta ne ovat silti iso parannus. Seuraavaksi toivotaan, että samanlaiset merkit saadaan Sipoon muidenkin reittien varteen, Laamanen kertoo.

Turvallisuus pääasiana

Maaseudulla pysäkkien puuttumista perustellaan usein koululaisten turvallisuudella. Kun bussi poimii kyytiin pihatien päästä tai lähimmiltä postilaatikoilta, lasten ei tarvitse kävellä pitkiä matkoja tienlaitaa pitkin.

Laamasen mielestä kuitenkin myös pysäkkien puute aiheuttaa riskejä.

– Nimenomaan turvallisuus tässä on ykkösasia. Kun pysäkit merkitään, pystytään valitsemaan sellaiset paikat, joissa leveys ja näkyvyys riittävät. Ilman merkkejä voidaan joutua pysähtymään vaarallisiin paikkoihin.

Myös kokenut koulukyytikuljettaja Joni Riihikoski kertoo, ettei risteyksiin ja maitolaitureille pysähtyminen aina tunnu turvalliselta. Hän työskentelee Ylitalo Yhtiöt oy:ssa Ylöjärvellä ja kyyditsee aamuisin koululaisia Kurun syrjäseuduilla.

– Varsinkin talvella ja isolla autolla tien sivuun pysähtyminen on hankalaa. Pelottaa aina, että auto alkaa liukua lasten päälle. Muistuttelen heitä aina olemaan varovaisia ja odottamaan riittävän kaukana, mutta eiväthän pienet lapset sitä muista, Riihikoski sanoo.

Turvallisuushuolien lisäksi puuttuvat pysäkit aiheuttavat kuljettajille päänvaivaa. Kuinka selittää matkustajalle, että tähän notkon pohjalle ei voi pysähtyä? Mistä tietää, onko mutkan takana joku odottamassa vai ei?

Riihikoski kertoo, että tutuilla reiteillä alkaa ajan myötä muistaa, mistä ihmisiä tulee kyytiin. Uudella kuljettajalla tai tuuraajalla on hankalampaa.