Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
Siirry etusivulle
Kolmostie on Jouni Mursinoffin työmatkatie. Sitä hän kiittelee hyvästä taukopaikkavalikoimasta – Hangosta Helsinkiin tullessa tilanne on hankalampi. (Kuva: Tua Onnela)
Aihe: Työssä

Puolet elämästä tien päällä

Jouni Mursinoff ajaa töissä, työmatkalla ja toisissa töissä. Vakireittien kuopat ovat tulleet tutuiksi.

Teksti Tua Onnela
Kuvat Tua Onnela ja Jouni Mursinoff
Julkaistu

Jouni Mursinoffin tyypillinen päivä alkaa 35 kilometrin työmatkalla. Sen verran on ajettava omalla autolla, jotta pääsee Hyvinkäältä Vantaalle ja työpaikan auton rattiin.

Sitten Mursinoff ajaa tyhjän rekan Hankoon, lastaa sen täyteen tulenuusia autoja ja palaa pääkaupunkiseudulle tiputtelemaan autot autoliikkeisiin. Joskus matka jatkuu Tampereelle asti, ja tyypillinen työpäivä voi hyvinkin kestää 12 tuntia.

Työpäivä päättyy Vantaalle, ja sen jälkeen on taas edessä työmatka.

– Moni ei tule ajatelleeksi, että kuljettajalla voi olla työpäivän lisäksi ajettavana pitkät työmatkatkin. Kyllä sitä välillä miettii, että onko tässä mitään järkeä, näillä polttoaineen hinnoilla varsinkaan, Mursinoff hymähtää.
Vaihtoehtoja ei silti paljon ole, sillä varikkoja on harvoin sijoitettu hyvien joukkoliikennereittien varteen.
Jos varsinaisissa töissä SE Mäkisellä on hiljaista, Mursinoff ajaa silloinkin. Hänellä on kakkostyö Ventoniemellä tilausajoliikenteen linja-autonkuljettajana.

Huonokuntoisia teitä

Kun puolet elämästä kuluu tien päällä, tien mutkat ja kuopat tulevat tutuiksi. Ja niitähän riittää.

– Tiet ovat kyllä karmeassa kunnossa. Ihmetyttää, miten se ei näy missään, miten paljon teiden kunnossapitoon kuitenkin laitetaan rahaa. Ovatko tiet menneet jo niin huonoon kuntoon, että korjaaminen ei enää auta, Mursinoff miettii.

– Minunkin reiteilläni on niin isoja monttuja, että niitä saa tosissaan varoa. Odottelen, milloin kumipyöräliikenne lähtee tästä barrikadeille.

Myös pääkaupunkiseudun taukopaikkaongelma on Mursinoffille varsin tuttu. Kolmostiellä taukopaikoissa riittää valinnanvaraa mutta Hangosta Helsinkiin tullessa ei niinkään. Mursinoff pitää yleensä lounastauon Karjaalla, koska sitä lähempänä pääkaupunkiseutua pysähtyminen käy hankalaksi.

– Kuorman purut ovat usein kaduilla, joilla tilaa on vähän. Varsinkin talvella joutuu käyttämään ihan kekseliäisyyttä, jotta löytää järkevän purkupaikan. Suuntaus tuntuu olevan, että kadut pienenevät ja rekat suurenevat.

Mursinoff pohtii työpäivien raskautta, taukomahdollisuuksia ja turvallisuuskysymyksiä tavallista perusteellisemmin, sillä hänet on vasta valittu SE Mäkisen työsuojeluvaltuutetuksi.

Isoin pulma autonkuljetusrekkaa ajettaessa on Mursinoffin mukaan liukkaus. Kyytiin lastattavissa autoissa on aina kesärenkaat, eikä satamissa autojen varastointialueilla voi käyttää hiekkaa. Koska autot lastataan päällekkäin, renkaista tippuva hiekka voisi vaurioittaa ikkunoita ja maalipintoja.

– Tämä tekee olosuhteet aika vaativiksi. Juuri muuhun ei voi vaikuttaa kuin kenkiin, Mursinoff sanoo.

Jos nykyrekka hyytyy tielle, mitään ei pysty tekemään. Siinä ollaan vain, että kädet ylös ja tuokaa tietokone.

Asentajan silmin

Jouni Mursinoff on alkuperäiseltä ammatiltaan autonasentaja. Niitä töitä hän teki vuoteen 2001 asti, ja vuonna 2003 hän aloitti nykyiset hommat.

– Välissä käväisin telakalla ja ajoin linja-autoa.

Autot kiinnostivat Mursinoffia jo lapsena, vaikka isä yrittikin varjella perheen Fiatia häneltä.

– Isä kertoi, että olin sitten mennyt jäätelötikulla sisään, saanut viallisen kaasarin purettua ja kasattua ja saanut auton käyntiin. Jotain taikaa siinä ehkä oli.

– Silloin autojen ongelmat olivat vielä simppeleitä. Nykyautoja ei enää pysty samalla tavalla itse ropaamaan, ja se oli yksi syy siihen, miksi hakeuduin pois asennustöistä, Mursinoff kertoo.

Asennustaidoista on toki hyötyä näkyisissäkin tehtävissä. Mursinoff on monta kertaa onnistunut säästämään paljon aikaa, kun pikkuvikaa ei ole tarvinnut lähteä korjaamolle selvittämään vaan hän on laittanut sen itse kuntoon.

– Mutta jos nykyrekka hyytyy tielle, mitään ei pysty tekemään. Siinä ollaan vain, että kädet ylös ja tuokaa tietokone. Onhan se nykytekniikka toisaalta hienoa, mutta…

Radio ei riitä

Mursinoffilla on mainio tilaisuus vertailla kuorma-autoalan ja linja-autoalan töitä, koska hän tekee molempia. Hänen mielestään kummassakin on omat etunsa.

– Autonkuljetusauton ajamisessa parasta on vapaus ja itsenäisyys. Lastin saa tehdä itse ja omalla tavallaan, se ei ole kenenkään muun määrättävissä. Linja-autolla taas pääsee ajamaan ympäri Suomea vaihtelevilla reiteillä.

Itsenäisyyden kääntöpuolena rekan ratissa on yksinäisyys. Mursinoff kertoo, että alun perin karjalaisena puheliaana ihmisenä hän kaipaa ihmisten kanssa olemista. Radio ei siihen riitä, vaan kakkostyö linja-autossa tulee tarpeeseen.

– Yksin töitä tehdessä rupeaa juttelemaan autoille, joita lastaa kyytiin. Bussissa sentään saattaa joku vastatakin, Mursinoff sanoo ja nauraa.

Artikkeli on julkaistu lehdessä 4/2022.

Sinua voisi kiinnostaa myös

  • Työsuojelu­valtuutettu toivoo HSL:ltä parempaa talvikunnossapitoa

    Julkaistu: |
    Aihe: Liikenne
  • Sähkökuorma-auto lähtee liikkeelle kuin hiljainen metro

    Julkaistu: |
    Aihe: Liikenne
  • EU pistää raskaan liikenteen päästöjä kuriin vaatimalla markkinoille sähköistä kalustoa

    Julkaistu: |
    Aihe: Sähköinen liikenne