Hallituksen puheissa on viime aikoina toistunut käsite pohjoismainen työmarkkinamalli. Työttömyysturvaa, työntekijöiden oikeuksia ja palkansaajapuolen neuvottelukeinoja heikentäessään se sanoo vievänsä Suomea lähemmäs Ruotsia ja Tanskaa.

Mutta minkälainen pohjoismainen työmarkkinamalli oikeastaan on?

Ensinnäkään täysin yhtenäistä mallia ei ole olemassa. Kullakin maalla on omia erityispiirteitään. Toiseksi Suomi on monessa mielessä pohjoismainen työmarkkinamaa jo nyt.

Iso yhdistävä tekijä pohjoismaissa on ollut työntekijä- ja työnantajaliittojen välinen vahva neuvottelukulttuuri. Se on pohjoismaisen mallin ydin. Niin Suomessa, Tanskassa kuin Ruotsissa järjestäytymisaste on korkea ja monista asioista sovitaan liittojen kesken.

Osapuolten roolit pitää tunnustaa

Esimerkiksi Ruotsissa pyritään parantamaan työmarkkinaosapuolten välisiä neuvottelumahdollisuuksia entisestään. Siksi Ruotsin palkansaajakeskusjärjestö LO:n pääekonomisti Laura Hartman ihmettelee, miten Suomen hallitus voi puhua pohjoismaisesta mallista toimiessaan täysin päinvastoin.

Hartman nostaa esiin ensinnäkin sen, että Suomen hallitus aikoo heikentää yksipuolisesti työntekijöiden oikeuksia ja ammattiliittojen toimintamahdollisuuksia. Toiseksi muutokset aiotaan toteuttaa lainsäädännöllä työntekijäpuolen näkemyksistä välittämättä.

– Ruotsin malli, jossa on vahva työmarkkinaosapuolten keskinäinen vapaus sopia asioista, rakentuu sille, että tunnustetaan molempien roolit. Se perustuu keskinäiseen luottamukseen. Jos yksipuolisesti vahvistetaan työnantajapuolen roolia, on riski, että luottamus murtuu, Hartman sanoo.

– Kun katsoo, miten paljon Suomessa aiotaan runnoa muutoksia läpi lain voimalla, ja kun vielä huomioidaan sosiaalituvan heikennykset, se on suuri askel ajassa taaksepäin. Ei olla menossa mihinkään modernimpaan suuntaan vaan päinvastoin.

Työehtosopimuksilla sovitaan palkoista

Niin Suomessa, Ruotsissa kuin Tanskassa palkat määräytyvät isoksi osaksi työntekijä- ja työnantajaliittojen välisillä työehtosopimuksilla.

Ruotsissa on jo pitkään ollut käytäntönä, että LO sopii ensin jäsenliittojensa kesken tavoitteista työehtosopimusneuvotteluissa. Sen jälkeen vientialojen liitot aloittavat, eivätkä muut liitot voi sopia näiden asettamaa kattoa suuremmista palkankorotuksista.

Tähän vedoten Suomen hallitus haluaa määrätä lailla, ettei valtakunnansovittelija saa sovintoesityksillään ehdottaa muille aloille vientialoja korkeampia korotuksia. Ruotsissa vientialojen asettama katto ei kuitenkaan perustu lakiin vaan liittojen yhteisesti sopimaan kokonaisuuteen. Se ei myöskään ole täysin joustamaton.

”Kukaan ei kiellä meitä lakkoilemasta”

Niin ikään Ruotsiin vedoten hallitus haluaa rajoittaa lakko-oikeutta muun muassa asettamalla poliittisille lakoille 24 tunnin rajan.

– Ruotsissa oikeuskäytäntö on todennut, että 24 tunnin poliittinen lakko on laillinen, mutta myös esimerkiksi 2 viikon poliittinen saarto on todettu lailliseksi. Eli kun on väitetty, että Ruotsissa poliittiset työtaistelut olisi rajattu 24 tuntiin, näin ei ole, sanoo Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön SAK:n työmarkkinapäällikkö Rami Lindström.

Ruotsissa lakkoja kyllä on hyvin vähän, paljon vähemmän kuin Suomessa. Se ei kuitenkaan perustu siihen, että lakko-oikeudet olisivat Suomea rajatummat.

– Kyse ei ole siitä, että joku olisi kieltänyt meitä lakkoilemasta, vaan lakkojen vähäinen määrä on ollut tulos neuvottelujärjestelmästä, Laura Hartman sanoo.

Tanskaan sen sijaan ei yleensä vedota, kun halutaan muuttaa Suomen lakkopykäliä. Se johtuu siitä, että Tanskassa lakkoja on paljon enemmän kuin Suomessa.

Nämä muutokset kyllä maistuisivat

Tanskan ja Ruotsin työmarkkinamalleissa on myös sellaisia ominaisuuksia, jotka Suomeen tuotuna parantaisivat työntekijöiden asemaa merkittävästi. Näitä hallitus ei mainitse puhuessaan pohjoismaisesta työmarkkinamallista.

Esimerkiksi työntekijöiden edustus yritysten hallinnossa on Ruotsissa ja Tanskassa paljon vahvempi. Suomessa työntekijöiden edustaja pitää valita hallintoon yli 150 hengen yrityksissä, kun Ruotsissa vastaava raja on 25 henkeä ja Tanskassa 35.

Ruotsissa työntekijäpuolella on myös tulkintaetuoikeus, jos työehtosopimuksen tulkinnasta tulee työpaikalla erimielisyyttä. Se kannustaa työnantajaa neuvottelemaan ja ratkaisemaan asiat työpaikalla.

– Tämä me kyllä haluttaisiin pohjoismaisesta työmarkkinamallista mukaan, mutta tästä ei tietenkään ole mitään mainintaa hallitusohjelmassa, Rami Lindström sanoo.