”VALMISTUIN AUTOPELTISEPÄKSI ja automaalariksi ja tein erilaisia hommia teollisuudessa ja sahoilla ennen armeijaa. Armeijassa ajoin rekkakortin ja siviiliin päästyäni huomasin ilmoituksen linja-autonkuljettajan kurssista. Sanoin silloiselle tyttöystävälleni, että jos tuonne pääsen, ei varmasti tarvitse enää vaihtaa ammattia.

Nyt olen ajanut linja-autoa 35 vuotta enkä ole ollut työttömänä päivääkään.

Nykyisellä työnantajalla olen ollut kymmenen vuotta. Iisalmen, Kuopion ja Joensuun väliä on tahkottu sen verran, että tiet ovat jo aika tuttuja. Olen ajanut kaikkea mahdollista: kouluvuoroja, kaukoliikennettä, tilausajoja, pika- ja yövuoroja sekä palveluliikennettä.

Tällä hetkellä ajan paikallisliikennettä Kuopion ja Siilinjärven välillä. Teen aamuvuoroa arkisin, enää ei tarvitse olla reissuhommissa. Työt alkavat kello 4 tai 5. Auto haetaan varikolta ja ajetaan tyhjänä Siilinjärvelle ja sieltä aletaan tuomaan työntekijöitä aamuksi Kuopioon.

Nykyään ajoa tulee vähemmän, mutta joskus ajoin yli 80 000 kilometriä vuodessa. Onhan tässä ajettu yhteensä miljoonia kilometrejä.

TYÖ ON TARKOITTANUT itselle sitä, että siitä saa palkan mutta myös säännöllisyyden, mikä pitää kiinni elämässä. Toivoisin, että kaikilla ihmisillä olisi mahdollisuus samaan.

Ilman kuljettajia koululaiset eivät pääsisi kouluun tai työläiset töihin. Siksi työ on tärkeää, ilman meitä ei yhteiskunta pyörisi.

Kipinä omaan työhön tulee siitä, että se on palveluammatti ja siinä näkee paikkoja ja ihmisiä. Liikkuva työ sopii minulle, ei minusta olisi tekemään töitä neljän seinän sisällä.

Ihmiset ovat työn iso rikkaus. Monenlaiset ajot niin koululaisten, vanhusten kuin erityisryhmien kanssa ovat opettaneet ihmisten kohtaamista. Myös omalla asennoitumisella on suuri merkitys, ja olen aina yrittänyt suhtautua positiivisesti kaikkiin tilanteisiin. Koen olevani sosiaalinen, se on tärkeää, koska asiakas lopulta tuo leivän pöytään.

Jos joku pohtii tulevaa ammattiaan, sanoisin että tämä on yleensä täysipäiväinen vakityö, jossa palkkakin on kohtalainen ja maisemat vaihtuvat koko ajan. Mutta edellytys alalle tietysti on, että tykkää ajamisesta.

KULJETTAJAN TYÖ on aika vastuullista. Linja-auto on arvokas, mutta lisäksi kyydissä voi olla 50 ihmistä. Siksi pitää asennoitua siten, että kaikki pääsevät turvallisesti paikasta a paikkaan b. Työkavereiden kanssa keskustellaan usein, onko palkka kohdallaan vastuuseen nähden.

Itselleni ei ole kertaakaan sattunut mitään vakavaa, mikä olisi jäänyt mieleen kummittelemaan. Jotain läheltä piti -tilanteita on toki ollut ja eläimiä on tullut nähtyä, mutta esimerkiksi hirveen en ole ikinä törmännyt.

Ihmiset tulevat etuovesta ja menevät ulos keski- tai takaovesta. Kun autoissa maksetaan entistä vähemmän rahalla, asiakkaan ja kuljettajan välillä tarvitsee ottaa aika vähän kontaktia. Itse yritän ottaa edes katsekontaktia, kiittää ja sanoa heiheit. Ehkä työssä vähän kaipaisi perusystävällisyyttä, ihan pari sanaa kuten vaikka ’hyvää huomenta’ riittäisi. Mutta kyllä meidän seudulla ihmiset tervehtivät edelleen eri lailla kuin isommissa kaupungeissa.

Ihmiset pitävät itsestäänselvyytenä, että auto tulee aina ajoissa ja vie seuraavaan paikkaan. Kaikki eivät ehkä ihan ymmärrä, miten isossa roolissa kuljettaja on ja mitä kaikkea hän tekee, että kulkeminen olisi kaikille mahdollisimman helppoa.

MINULLA ON OLLUT aina hyvä ja innostava työyhteisö, vaikka sen rooli onkin muuttunut. Aiemmin, kun linjoja ja kuljettajia oli enemmän, työkavereita tavattiin tiiviimmin varikolla, Matkahuollossa ja yöpymispaikoissa. Nykyisin työ on yksinäisempää, mutta kyllä kollegoita nähdään edelleen varikolla ja käydään hyviä keskusteluja. Meillä on hyvä henki, ja olen saanut pitkiä ystävyyssuhteita. Se on yksi tekijä, mikä on pitänyt alalla.

Ammattiliittoon kuuluminen on ollut itsestäänselvyys. Liitto on ollut aina tukena kaikissa tilanteissa. Itsekin olen ollut halukas pitämään toisten puolta ja tarjoutunut hoitamaan asioita, jos kaikki eivät halua sitä itse tehdä.

Työnantajan kanssa ei ole tarvinnut ikinä vääntää mistään isommista asioista. Jos jotain pientä on ollut, kaikki on korjattu ja oikaistu. Työnantaja on panostanut myös työterveyshuoltoon ja tuonut työntekijöille esimerkiksi e-passin harrastuksia varten.

Minun pitäisi jaksaa vielä kuusi vuotta työelämässä. Onneksi mieheen ei ole tarvinnut tehdä isompia remontteja ja työnantajakin on ymmärtänyt, että vanhemmille työntekijöille kannattaa räätälöidä hieman helpompaa työnkuvaa.

Tässä ammatissa on oltava fyysisesti kunnossa. Siksi kävelen, uin, jumppaan ja käyn kuntosalilla säännöllisesti. Täällä uimahallilla on hyvä myös turinoida miesten kanssa saunassa. Sillä pysyy pää kunnossa.