Tässä on ollut epäkiitollinen tilanne, keinot palkkauksen valvontaan ovat olleet vähissä, lakimies Aki Eriksson Lounais-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueelta kertoo.

Eriksson on ollut mukana Työturvallisuusmääräyksiä valmistelevassa neuvottelukunnassa (TTN), jossa lakimuutosta valmisteltiin. Hän muistuttaa, että Marinin hallituskauden tavoite oli saada räikeää alipalkkausta kuriin.

– Asiaa valmisteltiin kolmikantaisesti. Työnantajapuolelle tämä oli iso asia, siellä ei nähty tarvetta muutokseen.

Paremmat keinot puuttumiseen

Isoin muutos on se, että alipalkkauksesta voidaan jatkossa antaa paitsi toimintaohje, myös kehotus. Viime kädessä alipalkkaukseen voidaan puuttua uhkasakolla, jolla edellytetään työnantajaa tulevaisuudessa maksamaan oikeaa palkkaa.

Silti lakimuutos ei anna mahdollisuutta määrätä takautuvasti maksamaan saamatta jääneitä palkkoja. Jatkossa testataan myös lain määritelmät: alipalkkauksen pitää olla selvä ja riidaton ja alituksen vähäistä suurempi.

– Nähtäväksi jää, miten tämä riidattomuus määritellään, on joitain tessejä, joissa voi olla haastavaakin löytää oikeaa palkkaluokkaa. Riita-asiat ratkaistaan jatkossa edelleen tuomioistuimissa.

Rajoitteista huolimatta suuri edistysaskel

Muutos valvontalakiin on silti harppaus eteenpäin. Tähän mennessä alipalkkausta on voitu valvoa vain, mikäli se liittyy syrjintään, kuten ulkomaiseen työvoiman käyttöön.

– Nyt palkkausta on mielekästä ruveta järjestelmällisemmin valvomaan. Uskomme, että sillä on merkitystä riitojen ennaltaehkäisyssä.

Myös alipalkkauksen kriminalisoimisesta keskusteltiin. Valmistelussa päädyttiin siihen, että nykyiset keinot puuttua petokseen tai kiskontaan riittävät. Työsuojeluviranomaisilla on ilmoitusvelvollisuus poliisille, mikäli tehdään havaintoja, jotka täyttävät petoksen tunnusmerkistön. Teetetään esimerkiksi työtä, josta on luvattu palkkio eikä sitä makseta.

Yleissitovan työehtosopimuksen merkitys korostuu

Eriksson muistuttaa, että kun työnantaja on järjestäytynyt, työnantajaliitolla on palkkojen suhteen valvontavastuu omien jäsenyrityksiensä osalta. Oma roolinsa tässä on myös ammattiliitoilla ja luottamusmiesjärjestelmällä.
Yleissitovilla työehtosopimuksilla on yhtä lailla merkitystä myös aluehallintovirastoille.

– Meille kuuluu yleissitova kenttä, Eriksson alleviivaa.

Mikäli ei ole yleissitovaa työehtosopimusta, valvonnan peruste on vain ”tavanomainen tai kohtuullinen palkka”, minkä määrittely on vaikeaa.

– Suomessa on valittu malliksi se, että palkat sovitaan toimialakohtaisesti ja viranomainen valvoo, että näitä sopimuksia noudatetaan yleissitovuuskentässä. Minimipalkkalakiahan Suomessa ei ole.

Valvonnan voisi rakentaa toisinkin. Taksiala on yksi esimerkki siitä, mitä yleissitovan tessin puuttuminen tarkoittaa:

– Puhdas provisiopalkkainen malli, jossa pohjapalkkaa ei ole, saattaa johtaa työntekijän kannalta vaikeaan tilanteeseen. Käytännössä osa yrittäjäriskistä siirtyy työntekijälle.

Aluehallintoviranomaisten valvonnalla on myös ennaltaehkäisevä vaikutus.

– Lainmuutos oli tarpeellinen. Tilanteissa, joissa aikaisemmin on maksettu selvää alipalkkaa, on jouduttu erikseen arvioimaan syrjintää. Muutos tehostaa prosessia kovasti.

Mitä tehdä, kun asiat mättävät?

Työturvallisuuteen ja palkkaukseen liittyvät ongelmat kannattaa ensisijaisesti ratkoa aina työpaikalla.

– Asiat tulee ottaa esiin työnantajan kanssa, se on ehdottomasti paras ja tehokkain tie. Sitten tulevat luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut. Jos asia ei työpaikalla neuvottelemalla ratkea, kannattaa ottaa yhteyttä työsuojeluviranomaisen päivystykseen se on, hyvä alku. Siellä vastaa aina työsuojelutarkastaja, joka tekee ”kädet savessa valvontatyötä” ja neuvonnan saa suoraan valvonnan lähteeltä.

1.6.2023 astuu voimaan lakimuutos, jolla aluehallintaviranomaiset (AVI) velvoitetaan valvomaan yleissitovien työehtosopimusten palkkausta.