Oikea ruokailu pitää yötyöläisen virkeänä
Yötöissä ruokarytmi heittää helposti häränpyllyä. Oululainen Pekka Öhman jätti roskaruuan ja napostelut pois ja alkoi kiinnittää huomiota ruokalautaseensa.
Pekka Öhman, 57, on yötöiden konkari. Hän aloitti Postin jakelussa vuonna 1987, mutta siirtyi pian kuljetustehtäviin. Rekkakortin hän ajoi vuonna 1995.
Kuljetustehtävissä Öhman on tehnyt yövuoroa koko uransa ajan. Kroppa on tottunut epätyypillisiin työaikoihin hyvin, mutta iän karttuessa omaan jaksamiseen on ollut pakko kiinnittää enemmän huomiota. Siksi myös ruokailut ovat menneet uusiksi.
– Ennen saatoin syödä roskaruokaa ja napostella karkkipussin työvuoron aikana. Siitä tulisi kuitenkin nykyään niin väsynyt ja vetämätön olo, että napostelut ovat jääneet kokonaan pois, Öhman sanoo.
Välipalan syöminen virkistää mieltä
Öhman tekee Postikuljetuksella kahta vuoroa. Niin sanottu päivävuoro alkaa klo 03.15 ja päättyy seuraavana iltapäivänä. Yövuoro alkaa klo 18.00 ja päättyy aamuyöllä.
Päivävuoroon lähtiessään Öhman herää puoli kahdelta, juo kahvit ja lukee päivän lehdet kännykältä. Sen enempää aamupalaa hän ei keskellä yötä kaipaa. Evääksi hän tekee pari voileipää, ja nappaa vielä mukaansa juotavan jugurtin ja pari hedelmää. Hän syö leivät aamuyöllä ensimmäisessä vaihtopaikassaan.
– Silloin alkaa olla vähän nälkä. Samalla välipalan syöminen myös virkistää mieltä mukavasti. Herkkuani on perunarieska, jossa on päällä maksamakkaraa, juustoa ja tuorekurkkua.
Lounaan aika on klo 11–13, riippuen kyydissä olevan postin määrästä. Öhmanin työnantajalla on useampi sopimusruokapaikka reitin varrella, mutta useimmiten hän syö lounasta Keminmaan Tupasvillalla.
– Otan linjastosta monipuolisesti salaattia ja pääruokaa, ruokajuomaksi pari lasia kevytpiimää. Yksi lautasellinen ruokaa riittää. En syö koskaan itseäni ähkyyn, sillä siitä seuraa vain väsymystä ja tien päällä se ei ole hyväksi. Jälkiruuan otan usein mukaan autoon.
Istumatyöläinen ei kuluta liikoja
Yövuoroon lähtiessään Öhman on syönyt kotona päivällisen kahden–kolmen maissa iltapäivällä. Työpaikalla hän hörppää pelkät kahvit ennen tien päälle lähtemistä. Eväsleivät ja juotava jugurtti maistuvat ensimmäisellä vaihtopaikalla noin kymmenen maissa illalla. Takaisin päin ajaessa Öhman syö usein hedelmiä. Ne auttavat pitämään verensokerin tasaisena ja aikakin kuluu mukavammin napostellessa. Sen enempää Öhman ei yövuorossa tarvitse ruokaa.
– Kotiin tullessa keitän sitten hyvät puurot ja käyn nukkumaan.
Kuljettajan työssä energiaa ei kulu yhtä paljon kuin fyysisessä työssä, joten ruokamääriin ja ruuan laatuun on pakko kiinnittää huomiota. Öhmanilla ei ole koskaan ollut paino-ongelmia, eikä hän halua niitä jatkossakaan.
– Työ on pitkälti istumista, joten jos en katsoisi mitä laitan suuhuni, kiloja alkaisi varmasti kertyä. Työterveyshuollossakin aina muistutellaan, että ravitsemus on tärkeä osa hyvinvointia. Tässä iässä sen jo osaa ottaa tosissaan.
Artikkeli on julkaistu lehdessä 8/2022.