Rovaniemen ajokeli on marraskuisena maanantaina arktinen. Taivaalta tuiskuttaa jäätynyttä lunta ja valoa riittää vain muutamaksi tunniksi. Mutta kun postilaatikossa lukee, että se tyhjennetään klo 10.45, se myös tyhjennetään silloin.

Postiauton kuljettaja Heidi Niskalan työvuoro on alkanut aamulla puoli kahdeksalta Postin terminaalissa Rovaniemen eteläpuolella. Hän on kerännyt rullakoista ja lokeroista omalle reitilleen menevät kirjeet ja paketit ja lähtenyt ensimmäiselle kierrokselleen. Kello kymmeneltä hän on ajanut takaisin terminaaliin, purkanut kierrokselta mukaan tulleet postit ja syönyt lounaan. Yhdeltätoista Oulusta on saapunut seuraava postilähetys, ja kierrokset ovat jatkuneet.

Joulupukin osoite tunnetaan maailmalla

Niskala aloitti työt Postilla heinäkuussa. Hän ei ole vielä päässyt omin silmin näkemään jouluruuhkan vilkkaimpia päiviä, mutta juttuja hän on kuullut.

– Kuulin, että Joulupukille saattaa tulla yli 30 000 kirjettä yhtenä päivänä. Onhan se aika paljon, Niskala naurahtaa.

Usein Joulupukin posti tulee Oulusta vasta iltapäivän kuljetuksessa. Niin tänäänkin. Kahdelta, kun Niskala on jo kertaalleen kiertänyt poimimassa mukaansa joulupostin lentäkentältä, hän nappaa rullakoista laatikot, jotka pursuilevat käsin kirjoitettuja kirjeitä. Osoite niissä kaikissa on sama: Tähtikuja 1, Arctic Circle. Saajan kohdalla lukee Joulupukki, Sinterklaas, Santa Claus, Weihnachtsmann, Father Christmas, Nikolaus, Père Noël, Jultomten…

Yhtä kaikki, käsittelijät Oulun terminaalissa ovat osanneet osoittaa kirjeet tänne Rovaniemelle, missä Joulupukin virallinen Pääposti sijaitsee.

Niskala ei tunnustaudu erityiseksi jouluihmiseksi, mutta lasten kirjoittamat kirjeet saavat hänetkin herkistymään.

– Kyllä sitä joskus käy mielessä, että olisipa kiva avata kirjeet ja katsoa, mitä asioita Joulupukille halutaan kertoa, Niskala sanoo hymyillen.

Palanen joulua postikortissa

Joulupostia myös lähetetään Rovaniemeltä paljon. Pelkästään Joulupukin Pääpostista lähtee vuosittain jopa kaksi miljoonaa korttia ja kirjettä maailmalle. Moni matkailija haluaa lähettää palasen joulun taikaa läheisilleen ja käy kirjoittamassa kortin siellä, koska Joulupukin Pääpostissa postimerkin päälle lyödään Joulupukin erikoisleima.

Aina kortteja ja kirjeitä jää kuitenkin myös lähettämättä. Heidi Niskala tietää, että mattimyöhäset tipauttavat ne lähtiessään lentokentän postilaatikkoihin.

Tänäänkin kentältä lähtee Niskalan mukaan hyvä nipullinen jouluista postia. Niskala tyhjentää kentällä olevan postilaatikon tasan kolmelta ja kirjaa käyntinsä puhelimeensa. Hän ihastelee ohiajaessaan lentokentän edustalla jouluvaloin koristeltuja poroja ja suuntaa sitten kuorma-auton nokkansa kohti läheistä Napapiirin Joulupukin kylää. Se on hänelle tuttu paikka myös entisestä työstään linja-autonkuljettajana.

– Napapiirillä on ikuinen joulu. Se on ihan oma maailmansa, Niskala kertoo.

Oma maailmansa tosiaan on myös Napapiirillä sijaitseva Joulupukin Pääposti. Niskala peruuttaa autonsa takaoven lähtölavan eteen ja soittaa ovikelloa. Kohta ovelta kurkistaa aito postitonttu. Auli-tontuksi itsensä esittelevä postilainen, siviilinimeltään Auli Sihvo, ottaa vastaansa Niskalan ojentamat laatikot, joissa on Joulupukille osoitettu posti.

Sihvo kertoo, että postitontut käyvät kirjeet ja kortit läpi ensin pääpiirteittäin, jotta sekaan mahdollisesti eksyneet muut postit erotellaan oikeisiin osoitteisiin. Tarkemmin kirjeet ja kortit luetaan joulun jälkeen, jolloin suurin ruuhka on ohi. Myös Joulupukki tutustuu kirjeiden sisältöön paremmin vasta joulun jälkeen, sillä sitä ennen Joulupukilla riittää tunnetusti paljon muitakin kiireitä.

Sihvo paljastaa Heidi Niskalalle myös sen, mitä lähettäjät kertovat kirjeissään.

– Siellä on ihan tavallisia asioita elämästä, joskus myös salaisuuksia. Usein kirjeissä on myös lahjatoiveita. Voisi sanoa, että mitä kauemmas länsimaista mennään, sitä enemmän toivotaan asioita kuten rakkautta, rauhaa ja terveyttä, tai vaikkapa isälle enemmän vapaa-aikaa. Kirjeitä on välillä liikuttavaa lukea.

Lumi tuo joulufiiliksen

Napapiirin jouluvalot ja aukiolla soivat joululaulut jäävät taakse, kun Niskala ajelee viimeistä kertaa tälle päivää takaisin kohti terminaalia. Keli on muuttunut lempeämmäksi, ja maa alkaa jo olla valkeana. Vaikka lumi aiheuttaa postiautolle omat haasteensa etenkin ylämäissä ja mutkissa, lumesta Niskala ­tykkää.

– Tällaisena pohjoisen ihmisenä nautin siitä, kun lumi viimein sataa ja saamme vähän valoa tähän pimeyteen. Siitä se joulufiiliskin pikkuhiljaa lähtee.

Niskalalla ei ole erityisiä suunnitelmia joululle, mutta ainakin hän aikoo viettää aikaa tyttärensä kanssa. Autoilua ei Niskalan jouluun kuulu.

– Tykkään ajaa, mutta vapaa-ajalla nautin liikunnasta ja metsässä kulkemisesta. Se on mukavaa vastapainoa työlle.