– Nyt on hyvä ajaa, kun on aurinko paistaa ja on kuiva tie. Mutta pimeällä ja jäisellä tiellä saa keskittyä selvitäkseen, ja se rasittaa, Bo Eriksson toteaa.
Mies, rekka ja punertava asvaltti
Bo Eriksson ajaa haketta Långnäsiin, mistä se kuljetetaan laivalla Naantaliin.
Bo Erikssonilla, 60, on monta muutakin tehtävää kuin puoliperävaunuyhdistelmän ajo. Hän lastaa kauhakuormaajalla muun muassa haketta 95 kuutiometriä 2–3 kertaa päivässä Transmarin omistamaan rekkaan. Lämmönlähteeksi menevän hakkeen hän kuljettaa Långnäsin satamaan, josta perävaunut siirtyvät laivaan ja meren yli Naantaliin. Pääsimme 41 vuotta rekkaa ajaneen Erikssonin kyytiin matkalla Långnäsiin.
Aikaisemmin Eriksson ajoi rahteja Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa. Vakireitti Suomessa oli viedä perunalastuja Kuopioon, Kajaaniin, Rovaniemelle ja Tornioon. Paluukyydissä tuli Lapin Kullan olutta. Työtä oli kaksi viikkoa ja vapaata sen jälkeen viikko. Kymmenen viimeistä vuotta hän on ajanut vain Ahvenanmaalla.
– Helpompi ajaa vain täällä, saa päivätyön eikä tarvitse olla pitkiä aikoja poissa kotoa, sanoo Eriksson, kun rekka nielee punertavaa asvalttia. Tien väri johtuu saarimaakunnan hiekasta.
Mikä on muuttunut eniten vuosikymmenten aikana kuljettajan työssä?
– Tämä on muuttanut kaiken, Eriksson sanoo ja nostaa älypuhelimen esille. – Nyt on paljon helpompaa saada tieto kulkemaan. Tosin työnantajakin saa halutessaan minut kiinni kaiken aikaa, sanoo Eriksson ja hymyilee vinosti.
Hän kehuu parantuneita istuimia ja parempaa näkyvyyttä ulos.
– Tämä hyttihän on kuin lentokoneen ohjaamo, ja jotkut ajo-ominaisuudet ovat parempia kuin henkilöautoissa. Toisaalta lisääntynyt elektroniikka vaatii korjausta useammin kuin entiset autot.
– Nyt on hyvä ajaa, kun aurinko paistaa ja on kuiva tie. Mutta pimeällä ja jäisellä tiellä saa keskittyä selvitäkseen, ja se rasittaa, Eriksson toteaa.
Onnellinen kalamies
Bo Eriksson on ollut yli 40 vuotta naimisissa, ja 40-vuotias poika ei ole seurannut isän jälkiä vaan työskentelee sähköinsinöörinä. Eläkeikään (64 vuotta 9 kuukautta) on vielä aikaa. Oletko onnellinen?
– Kyllä minä olen, ei voi oikein valittaa. Ahvenanmaalla kaikkialla ympärillä on merta. Viikonloput ovat aina vapaat, ja lisäksi pidän joka toisen perjantain vapaana. Silloin pääsen kalastamaan.
Bo Eriksson jättää perävaunut Långnäsin satamaan, jossa nuori ahtaaja siirtää sen trukilla Fjärdvägen-laivaan. Bo Eriksson ajaa nupin takaisin Maarianhaminaan.
Kyllä nainen pärjää kuljetusalalla, vakuuttaa Wiktoria Rozko.
”Hyvä paikka kasvattaa lapset”
Wiktoria Rozko, 37, muutti Ahvenanmaalle parikymmentä vuotta sitten Puolasta. Kuljettajan ammatti oli hänellä jo lapsuudenhaaveena.
Unelmaa hän on päässyt toteuttamaan vuodesta 2010 kuorma-auton kuljettajana Transmarilla. Hän kertoo viihtyvänsä työssään. Miksi juuri Ahvenanmaa?
– Tämä on hyvä paikka perheelle ja lasten kasvattamiselle, sanoo Rozko, jolla on 4- ja 6-vuotiaat pojat.
Miltä on tuntunut työskennellä miesvaltaisella alalla?
– Aluksi joku ilkeä vanhempi mies sanoi, että olen tehnyt väärän uravalinnan, kun en jaksanut nostaa painavaa esinettä. Nyt olen oppinut käyttämään apuvälineitä. Kyllä nainen pärjää kuljetusalalla, Wiktoria Rozko vakuuttaa.
Isä ja kaksoisveli kuljetusalalla
Jan-Erik Hägglund sijaistaa Robert Grundströmiä tämän vapaaviikon ajan. Hän on vakituinen inhoppare, varamies.
Miksi juuri kuljetusala valikoitui elämänuraksi?
– Sitä on meillä suvussa. Isä ajoi kuorma-autoa, ja minun 5 minuuttia vanhempi kaksoisvelikin on ajohommissa. Ei tarvinnut erityisesti miettiä ammatinvalintaa, Hägglund toteaa.
Artikkeli on julkaistu lehdessä 3/2022.
