Kello 2.20 kello soi Tero Hyvösen kotona Huittisissa. 47-vuotias yhdistelmäajoneuvonkuljettaja on tottunut aikaiseen herätykseen.

– Moni hämmästelee, kun lähden niin aikaisin, mutta varsinkin kesällä se on oikeastaan tosi mukavaa. Ei minua yleensä harmita aamulla lähteä töihin, Hyvönen sanoo.

– Olen myös todella nopea lähtijä, siinä ei kauaa nokka tuhise.

Ja se pitää paikkansa:

Kello 2.30 hän nimittäin nousee jo rekan rattiin. Kuskia vaihdetaan tänään lennosta, kun Turun suunnasta Huittisiin ajanut kuljettaja lopettaa vuoronsa.

Huittislaisella Sampukiidolla on yhteensä kymmenen autoa ja 14 kuljettajaa. Hyvönen itse aloitti yrityksessä vuonna 2008, ja on nyt toiminut nelisen vuotta myös luottamusmiehenä. Kuljettajan ura alkoi kuitenkin jo vuonna 1995.

– Ensimmäiset vuodet ajoin Pohjoismaissa ja satunnaisesti muualla Euroopassa, ja sen jälkeen velipojan kanssa lentorahtia Turun ja Vaasan välillä, Hyvönen muistelee.

Kello 4.00 Hyvönen saapuu Lempäälän terminaaliin, johon hän jättää Turun suunnasta tullutta kappaletavaraa ja vastaavasti keräilee kyytiin Sastamalaan päin menevän kuorman. Terminaalissa hän myös suunnittelee tietokoneella päivän jakoreittinsä.

– Kun tekee kuormaa ja sovittelee jakojärjestystä, pitää esimerkiksi tietää, missä kohteessa on trukkipaikka ja missä perälautapaikka. Jokainen päivä on jakojärjestyksen suhteen erilainen, ja kuorman määräkin tietysti vaihtelee, Hyvönen sanoo.

Hyvönen on kuljettaja kolmannessa polvessa. Jo hänen isoisänsä oli autoilija, ja isä puolestaan papalla aikanaan töissä. Perhe oli Rautalammilta, mutta isä pysähtyi aikanaan Huittisiin kysymään töitä Vaanolta, ja pian edessä olikin muutto Satakuntaan.

–Isä ajoi pitkään ulkomailla, ja pikkupoikana pyörin hänen matkassaan. Kun vanhempani erosivat, jäimme kaikki isän luokse, joten olemme osittain kasvaneet autossa. Kesälläkään ei ollut koskaan lomamatkoja vaan työmatkoja.

Traumoja tuo aika ei jättänyt – päinvastoin: Hyvönen hakeutui koulun jälkeen Kokemäelle opiskelemaan kuljettajaksi, eikä jäänyt kauaksi aikaa lepäämään laakereillaan.

– Minulla oli koulun loppuessa työpaikka tiedossa, ja kun koulu päättyi lauantaina, lähdin iltalaivalla heti Ruotsiin.

Kello 7.30 Kuorma Lempäälässä on valmis ja Hyvönen lähtee kohti Sastamalaa, jossa lasti jaetaan muihin autoihin.

– Tällä alueella on ajossa kolme Schenkerin autoa, joista tämä on ainoa yhdistelmä, Hyvönen sanoo.

Hän ajaa neljänä päivänä kahden viikon aikana kyseistä isoa yhdistelmää ja kahtena päivänä Huittisten jakelua. Lisäksi jaksoon mahtuu vielä yksi yövuorokeikka. Rotaatio on kuitenkin säännöllinen.

– Ensi vuodenkin osalta jo tietää, että mitä ajaa ja milloin. Se on niin selvää.

Kello 8.30 Hyvönen on jo ensimmäisellä purkupaikalla Sastamalassa. Hyvösen jakelualueena ovat nykyisin Sastamalaan kuuluva entinen Äetsän kunta sekä osia Sastamalan keskustaajama Vammalasta. Tänään listalla on 17 jakopaikkaa – isompia ja pienempiä.

– Muutama paikka on aikataulutettu, ja ne hoidetaan heti aamusta. Aika paljon on päivittäin samoja paikkoja, joissa käydään.

– Ja kyllä minä mieluummin näitä pikkukyliä ajelen kuin vaikka Helsingin keskustassa, Hyvönen jatkaa.

Kello 11.15 Hyvönen vie lounaan jälkeen rahtia paikalliseen kumiteollisuuden yritykseen. Sastamalan alueella on paljon teollisuutta, ja esimerkiksi Äetsä oli aikanaan Suomen teollistuneimpia kuntia. Mukaan otetaan samalla myös lähtevää tavaraa.

– Aamupäivällä on usein isompia paikkoja, ja yhteen kohteeseen saattaa mennä puolen kärryä tavaraa.

Välillä rekka kulkee kuitenkin melkoista kinttupolkua. Hyvönen nostelee asiakkaille kyydistä pieniä paketteja, joiden kuljettaminen isolla autolla tuntuu ehkä hieman hassulta.

– Tällaiset pikkupakettipäivät ovat aika harvinaisia, mutta kun täällä joka tapauksessa ajetaan, niin ei ole järkeä lähteä erikseen pakettiautolla tuomaan näitä.

Kello 13.30 Äetsän alueen toimitukset alkavat olla hoidossa, ja on kahvitauon paikka. Samalla Hyvönen odottaa, josko alueelta tulisi vielä noudettavaa.

– Tämän on rauhallinen päivä. Yleensä torstaisin lähtee aika paljon tavaraa ulkomaille, Hyvönen sanoo.

Vuosien ja vuosien jälkeen juuri varsinainen ajaminen on se asia, mikä Hyvöstä työssä kiehtoo. Nuorempana saattoi ammatinvalinnassa painaa myös seikkailunhalu, mutta nykyäänkin maiseman pitää vaihtua tarpeeksi.

– En varmaan pystyisi olemaan vaikkapa jossain tehdastyössä. Tässä päivät rullaavat niin, ettei huomaakaan.

Kello 16.00, liki 14 tuntia heräämisestä, Hyvösen työpäivä päättyy. Säännöllinen työaika miellyttää Hyvöstä nykyisessä elämänvaiheessa.

– Tämä homma tuntuu nyt kodilta. Kun aloitin työt, olin aina viikon reissussa, eikä se oikein toiminut, kun oli pieniä lapsia kotona. Nyt lapset ovat kyllä muuttaneet omilleen, mutta arvostan silti säännöllisyyttä, ja sitä, että työ alkaa ja loppuu tiettyyn aikaan ja viikonloput ovat vapaina. Kun päivä päättyy, haluan vetää käsijarrun päälle ja mennä kotiin.

Hyvönen nostaa silti hattua ulkomaankuljettajille. Hän itse asiassa jatkaa veljensä kanssa isänsä 60-vuotissyntymäpäivistä alkanutta perinnettä kutsua kasaan entisiä ja nykyisiä ulkomaankuljettajia Ex-ulkomaankuljettajatapahtumaan.

– Viimeksi osallistujia oli satakunta. Vanhin taisi olla 91-vuotias ja nuorin parikymppinen. Suurin osa on kuitenkin 75–85-vuotiaita, ja se on heille tärkeä tapahtuma, koska vaikka he aikanaan näkivät tietysti kavereita tien päällä, ei koskaan koolla ollut näin paljoa kuljettajia kerrallaan. Tällä tavoin kannamme myös isän perintöä, Hyvönen sanoo.