Maksamattomia palkkoja, jatkuvaa kiirettä, ajo- ja lepoaikojen rikkomuksia, tolkuttoman pitkiä päiviä, puuttuvat työvuorolistat…

Kuorma-autoalan työntekijät eivät pääse helpolla. Alalle on kasautunut useita sellaisia ongelmia, joista monella muulla alalla ei ole kuultukaan. Varsinkin alan pienissä yrityksissä esiintyy jos jonkinlaista vilunkia.

– Kuorma-autoala on AKT:n isoin ala mutta taatusti myös villein ala. Muutamat isot yritykset hoitavat asiat niin kuin pitää, mutta pienissä vallitsevat viidakon lait, sanoo AKT:n edunvalvontapäällikkö Harri Pasanen.

Miksi juuri kuorma-autoala on sellainen murheenkryyni? Tässä jutussa liiton edustaja ja kokenut kuljettaja listaavat alan ongelmia ja pohtivat niiden syitä.

Palkkojen polkeminen kilpailukeinona

Lauttakylän Tavaralinjamiesten puheenjohtaja Kari Yski on nähnyt kuorma-autoalan arjen monelta suunnalta. Nykyisin hän ajaa säiliöautoa Simeonilla, mutta 25 vuoden työuralle on mahtunut muutakin.

Yski nostaa alan pahimmaksi ongelmaksi sen, että palkkoja ei makseta niin kuin työehtosopimus määrää. Ammattiosasto kuulee hänen mukaansa näistä tapauksista jatkuvasti.

– Pienet yritykset kilpailevat sillä, etteivät maksa työehtosopimuksen mukaan.

Yksi yleinen alipalkkaustapa on niin sanottu läpituntipalkka. Silloin tuntipalkka saattaa olla hieman parempi kuin työehtosopimuksen minimi mutta palkkaan kuuluvat lisät jätetään maksamatta. Esimerkiksi sunnuntai-, yö- ja ylityökorvaukset jäävät saamatta.

Läpituntipalkka ei ole työntekijälle kannattava. Se ei ole myöskään laillinen, sillä työehtosopimuksen määräykset koskevat kaikkia alan yrityksiä. Moni suostuu siihen silti.

– Sitä kuulee usein, että työnantaja lupaa, että jos otat läpituntipalkan, saat tehdä ylitöitä. Muuten ei anneta ylimääräisiä tunteja, Yski kertoo.

Tuttu juttu, vahvistaa Harri Pasanen.

Onko huomenna töitä vai ei?

Seuraava iso ongelma on työvuorosuunnittelu – tai siis sen puute.

Kuorma-autoalalla on sallittua ilmoittaa työvuorolistassa vain työn alkamisaika. Jo tämä olisi monella muulla alalla käsittämätöntä. Silti moni kuljettaja joutuu vain haaveilemaan listan mukaisista alkamisajoistakin.

– Meillä Simeonilla on työvuorolistat, mutta olen itsekin ollut sellaisessa työssä, jossa vasta ehtoolla sai tiedon, onko lähtö aamulla vai illalla vai onko töitä ollenkaan. Kuljettajia pidetään tällä tavalla löysässä hirressä, Kari Yski kertoo.

Myös tämä ilmiö on Harri Pasaselle aivan tuttu.

– On tavattoman yleistä, että kuljettaja ei tiedä etukäteen, milloin työvuoro loppuu – eikä välttämättä edes sitä, milloin se alkaa. Tämmöinen arvaamattomuus tekee elämänhallinnasta vaikeaa.

No eikö sitä sitten voi päätellä, että todennäköisesti työpäivä kestää 7,5 tuntia? Ei todellakaan. Kuorma-autoalalla normaali työvuoro voi kestää 15 tuntia. Sellaisia päiviä kuuluu kuljettajien työvuoroihin aivan yleisesti.

Harri Pasanen kertoo, että työnantajapuoli haluaisi kasvattaa maksimia entisestään, 17 tuntiin. Se on saatu työehtosopimusneuvotteluissa torpattua.

15 tuntiakin on paljon enemmän kuin moni esimerkiksi toimistohommissa ikipäivänä jaksaisi tai edes kuvittelisi.

Koulutuspäivillä ilman palkkaa

Joko siinä olivat kaikki kuorma-autoalan keskeiset ongelmat? Eiväthän toki.

Kari Yski ja Harri Pasanen luettelevat monta lisää. Muun muassa tällaisia:

Osa työnantajista kieltäytyy maksamasta lain vaatimilta koulutuspäiviltä palkkaa, vaikka pitäisi. Myös matkakuluja koulutuksiin jätetään maksamatta.

HCT-yhdistelmät eli uudet jättirekat ovat vaikeita ajaa, mutta korvaus siitä on pieni. Osa kuljettajista tykkää HCT-töistä, osa ei niin yhtään.

Reittien suunnittelussa kaikki löysät on otettu pois eli työtä leimaa jatkuva kiire. Välillä on vaikea saada pidettyä edes ajo- ja lepoaikasääntöjen vaatimia taukoja. Aikataulu on vedetty niin kireälle. Pienikin poikkeama optimiolosuhteista romahduttaa aikataulun lopullisesti.

Työt painottuvat yhä enemmän öihin.

Kaikkeen ei olisi pakko suostua

Lueteltuaan kuorma-autoalan ongelmat Kari Yski ja Harri Pasanen kääntävät katseensa syihin. ­Ensimmäinen niistä on ehkä jonkun mielestä yllättävä.

– Kyllä se sieltä peilistä katsoo, Yski sanoo.

Kuorma-autoalalla työtilanne ei ole erityisen huono. Harvan on pakko ottaa vastaan ihan mitä tahansa millä tahansa ehdoilla. Yski uskoo, että jos kaikki kuljettajat vaatisivat työehtosopimuksen mukaisia ehtoja, työnantajat joutuisivat suostumaan.

Toki mukana on tietämättömyyttäkin, puolin ja toisin, Yski sanoo. Ei kuitenkaan ole kovin vaikeaa ottaa työehtosopimusta käteen ja lukea, mitä siellä sanotaan. – Kaikkien pitäisi kunnioittaa omaa työtään ja vaatia, mitä heille kuuluu. Menisikö kukaan sairaanhoitaja kolmivuorotyöhön läpituntipalkalla, Yski kysyy.

Pasanen sanoo samaa.

– Ei se aina ole sitä, että työnantaja pakottaisi, vaan tehdään itse aivan hölmöjä diilejä.

Pasasen mukaan pientä parannusta on kuitenkin näköpiirissä. Hän kertoo, että moni nuori kuljettaja arvostaa nykyään vapaa-aikansa korkealle eikä suostu myymään sitä miten vain. ”Kunhan vain saa ajaa” ei enää välttämättä kelpaa motoksi.

Myös tilaaja kantaa vastuun

Kuorma-autoalan ongelmille on toki muitakin syitä. Pasanen ottaa esiin järjestäytymisasteen.

Esimerkiksi ahtaajista lähes kaikki kuuluvat ­AKT:hen. Olisikin vaikea kuvitella, että satamissa jätettäisiin työehtosopimusten keskeiset määräykset järjestään noudattamatta. Kuorma-autoalalla järjestäytymisaste on paljon huonompi ja ongelmat sen mukaisia.

– Eivät ne ongelmat korjaudu kuulumalla ­YTK:hon, Pasanen sanoo.

Hän vastuuttaa myös kuljetusten tilaajia. Tilaajavastuulaki vaatii varmistamaan, että alihankintayritys maksaa verot ja palkat asianmukaisesti.

Mitä ilmeisimmin selvitykset jäävät usein tekemättä. Ajon saa se, joka tekee halvimmalla, keinoista viis.