On Satu Kokkonen itsekin nähnyt maailmaa ja asunut kymmenet vuodet pääkaupunkiseudulla. Se riitti. Hän palasi loppuiäkseen Kokonsaareen, lapsuudenkodin maisemiin. ”Avokonttorin” ikkunasta näkyy Saimaa ja itse raivattu kasvimaa. Kukaan ei puhu sermin takana. Paitsi perheenjäsenet kleinspitz-Sylvi ja pomeranian-Selma saattavat välillä haukahtaa.

Täällä on Kokkosen mukaan vaikea saada burn outia tai edes keskivaikeaa masennusta.

– Olen palannut lähtöruutuun. Minut voi loppusijoittaa omaan kompostoriin, Satu Kokkonen sanoo, lähes vakavana.

Mokkulalla maailmalle

Satu Kokkosen asiakkaita ovat valtio, kaupungit, kunnat ja organisaatiot. Jälkimmäisiä voivat olla vaikkapa ministeriöt, yliopistot, sairaalat tai poliisi. Keskivertoasiakasta ei ole.

– Matka voi olla mitä tahansa, Jeddaan tai Färsaarille. Tai johonkin pieneen paikkaan, jonka läheltä on etsittävä Googlella lähintä lentokenttää. Haetaan ulkomaan junayhteyksiä, vuokra-autoja, lentoja, hotelleja tai mitä he ikinä matkallaan tarvitsevat. Tehdään tarjouksia ja reitityksiä, Satu Kokkonen kertoo työstään.

Hänen mukaansa työ on hektistä ja aikataulu kiireinen. Yksi asiakas suunnittelee konferenssiin menoa ja toinen soittaa lentokentältä haluten vaihtaa matkalippua. Samaan aikaan on viisi muuta puhelujonossa.

Kokkosen työnantaja on GBT-Finland Oy, joka on osa maailmanlaajuista American Expressiä. Liikematkoja järjestetään 17 henkilön tiimissä. Asiakkaat ovat yhteydessä liikematka-asiantuntijoihin erilaisten kanavien, kuten puhelimen ja chat- tai sähköpostipalveluiden kautta.

Kokonsaaressa yhteydet toimivat moitteetta mokkulan kautta. Sen takeena on lähellä kohoava linkkimasto. Sähkökatkojen varalla on iso akku. Kaikki matkustusasiakirjat ovat sähköisiä, joka sekin mahdollistaa etätyön.

Vaikka Kokkosella on 34 vuoden työkokemus, skarpattavaa riittää. Järjestelmät muuttuvat jatkuvasti ja niissä on pysyttävä perässä.

– Työ on itsenäistä, mutta esimiehen ja työkavereiden tuki on koko ajan zoompuhelun tai chatin päässä. Kokkonen ei kuitenkaan kaipaa kasvotusten olemista. Eikä niitä sermejä. Kun työkaverit käyvät syömässä, hän pulahtaa samaan aikaan Saimaaseen. Tai hätistää kyyn pihasta.

– Helsingissä juostaan raitiovaunun perässä, kun seuraava tulee minuutin päästä. Täällä lossi tulee tunnin kuluttua. Kun ihmiset eläisivät näin, ei olisi burn outia.

Orpo irtolainen

Satu Kokkonen toteaa olevansa orpo irtolainen. Vanhemmista on aika jättänyt, toki veli asuu samalla saarella. Irtolaisuusteema taas on peruja Kokkosen taistelusta saada talonsa status vaihdettua loma-asunnosta vakituiseksi asuinrakennukseksi. Se ei näytä pilkuntarkkojen remontointienkaan jälkeen onnistuvan.

Asuminen kuitenkin onnistuu menestyksekkäästi jo viidettä vuotta. Omassa pikkutalossa on kaikki tarpeellinen. Muu apu löytyy usein yhteisöstä. Pitkien välimatkojen vuoksi saarelaiset esimerkiksi hankkivat yhdessä defibrillaattorin.

Kokkonen päätyi Kokonsaareen viittä vaille eli hetki ennen pandemiaa.

– Haaveilin, että olisi kiva tulla tänne pidemmäksi aikaa ja tulinkin vuonna 2020. Kuukauden kuluttua alkoi korona ja sitten kaikki muutkin menivät koteihinsa.

Kun matkustaminen väheni koronan aikana ja tuli lomautuksia, Kokkonen uudisraivasi pihaansa.

– Tein joka päivä metri kertaa metri kasvimaata. Siitä tuli ihan hel# hyvä!

Tärkeä postimies

Kun kasvimaa alkaa tuottaa ja marjat kypsyvät, ruokaostokset vähenevät. Kokkonen valmistaa omat mehut ja hillot. Hän kalastaa, syö rapuja ja kuusenkerkkiä. Muut ruuat hän tilaa marketista kolmen viikon välein. Toimituksen tuo perille postimies, joka on tärkeä henkilö Satu Kokkosen elämässä. Omaa autoa hänellä ei ole.

– Olen tyytyväinen postin palveluihin, ei ole mitään valittamista.

Ruokapaketit saapuvat postilaatikolle 400 metrin päähän kodista. Internetistä tilatut kukat ja taimet tulevat nekin samaan pisteeseen. Kokkonen kuljettaa toimitukset kotiinsa vuodenajasta riippuen kottikärryllä tai pulkalla.

– Olen kehottanut ystäviä, että lähettäkää mulle kortteja, kun on niin ihanaa mennä hakemaan postia! Laupeudesta he lähettävät.

Kolme vuotta sitten hän osti veneen. Sillä pääsee kesällä cittarin rantaan 20 minuutissa. Talvella mantereelle kulkemista jouduttaa jäätie.

Arvojen mukainen elämä

Satu Kokkonen on konmarittanut saaristolaiselämän mieleisekseen.

– Olen matkustellut hirveästi, se ei huvita enää yhtään. Ei tarvitse lähteä Goaan etsimään itseään.

Kokkonen käyttää rahansa mieluummin elämisen tasoon ja arvojensa mukaiseen arkeen.

– Olen hankkinut kaksi moottorisänkyä ja pidän hömötiaista hengissä.

Viime talvena hän osti 150 kiloa auringonkukansiemeniä ja 250 talipalloa. Linnut nokkivat mökkipihassa evästä yhden etelänmatkan verran ja se tuntui Kokkosesta hyvältä.

Elämä on yksinkertaista ja tyytyväistä, kun asenne on kohdillaan.

– Kun paskakaivo meni täyteen, kävin viikon verran lapion kanssa metsässä.