Viime maaliskuussa nelostiellä Leivonmäen tienoilla tapahtunut kaasurekan (LNG) ja sähköauton kolari aiheutti hinausauton henkilöstölle vaaratilanteen.

Rekan polttoaineen, nesteytetyn maakaasun (tai biokaasun) vuotaminen ilmaan aiheutti happikadon, minkä seurauksena hinausauton kuljettaja Matti Loivamaa ja työkaverinsa joutuivat ensihoidon määräyksestä hapetukseen.

– Oli pahoinvointia, kaverillani pahemmin kuin minulla. Jälkeenpäin pohtien olihan siinä vaaran paikka, tilannehan vertautuu samaan kuin häkävuoto, Loivamaa arvioi samalla, kun kiittelee ensihoidon johtajaa tilanteen hyvästä jälkihoidosta.

Tarrat näkyville

Hinausmiehillä ei ollut etukäteen tietoa rekan polttoaineesta. Paikalla he olivat varsin nopeasti onnettomuuden tapahduttua. Onnettomuusrekan kuljettajakin oli vielä paikalla.

Loivamaan mukaan ilmeisesti toinen LNG-polttoainesäiliö alkoi vuotaa.

– Oltiin siellä auton alla ojan pohjalla ja saatiin kaasua hengitysilman mukana. Semmoiset kevyet, sanoisinko myrkytykset, Loivamaa kuvailee.

– Onnettomuushan oli ihan uudentyyppinen ja pelastuslaitoksen miehetkin totesivat hapetuksen jälkeen, että heilläkin kaikessa on oppimista vielä.

Loivamaa pitääkin tärkeänä, että vuotavat tankit pystyttäisiin sulkemaan ja että ainakin käyttövoimasta olisi näkyvä merkintä ajoneuvossa, mieluiten polttoainetankissa.

– Tarra-asia tulee vielä ajankohtaisemmaksi, kun raskaassa liikenteessä vety yleistyy, hinurin kuljettaja sanoo.

Tarrat pakollisiksi?

Keski-Suomen pelastuslaitoksen tieliikennepelastamisen pääkouluttaja, paloesimies Samu Kemppi pitää jatkuvaa koulutusta tärkeimpänä, jotta Leivonmäen onnettomuuden kaltaisilta jälkiseurauksilta vältytään jatkossa.

Rekan polttoaine, paineistettu nesteytetty kaasu (LNG) on nesteenä kylmää, jopa 160 astetta pakkasella.

– Lämmettyään ja paineen kasvettua kaasu on lähtenyt vuotamaan itsestään. Riippuu tuulensuunnasta ja muista olosuhteista, havaitaanko vuoto, Kemppi kertoo.

Käyttövoimatarrojen käyttö ei ole Suomessa pakollista. Kemppi arvelee, että pakollisuus olisi hyväksi.

– Meillä on kaasumaisissa tieliikennepolttoaineissa aina kuitenkin rikin hajuinen hajuste mukana, jotta vuoto on helpompi havaita, Kemppi kertoo.

Jos onnettomuuspaikalla nousee näkyvä höyrypilvi, se saattaa Kempin mukaan kertoa kaasuvuodosta. Siinä kylmä kaasu purkautuu ilmaan ’höyrypilvenä’. Myös muiden kuin pelastushenkilöstön tulisi olla tilanteesta kaukana vähintään 50–100 metrin päässä.

– Kaasumaisessa olomuodossa oleva tankki voidaan meidän välineillä tukkia. Kyseessähän ei ole myrkyllinen aine mutta isoina pitoisuuksina se syrjäyttää hapen eli toimii samalla tavalla kuin häkä, Kemppi selvittää.

Koulutukseen tulee panostaa

Kemppi arvioi, että pelastuslaitoksen puolesta Leivonmäen tilanne oli ’aavistuksen huonosti hoidettu’.

– Olisi ollut hyvä, jos olisi ollut koulutettua ja asiaan perehtynyttä osaamista paikalla mutta niin ei valitettavasti ollut, kertoo valtakunnallisessa tieliikennepelastamisen työryhmässä puheenjohtajana toimiva Kemppi.

– Minä olen meidän talosta se, joka on raskaan kaluston onnettomuuksiin ja kaasuihin perehtynyt kouluttaja Keski-Suomessa, Kemppi toteaa.

Opettavaisista tilanteista otetaan Kempin mukaan koppi ja koulutetaan porukkaa Keski-Suomessa sekä valtakunnallisesti. Hänen mukaansa opettelemista on vielä niin asiantuntijoiden käytössä kuin tiedon kulussa. Onnettomuuspaikoille tuleville mm. hinausauton kuljettajille tulisi tiedottaa ajoneuvon käyttövoima sekä mahdolliset vaaratekijät. Uudet teknologiat lisäävät tietenkin haastetta pelastustoimelle mutta myös kaikille muillekin toimijoille.

– Onnettomuuteen joutunut kaasuajoneuvo (LNG) voi olla vakaa useita tunteja, jonka jälkeen alkavat ongelmat. Tähän on yleensä syynä joko vaurioitunut kaasulinja tai aineen lämpiäminen ja edelleen paineen nousun takia alkanut vuoto.

– Varoventtiilistä alkanutta vuotoa ei missään nimessä saa mennä tukkimaan vaan annetaan kaasun vuotaa ulos tai poltetaan hallitusti pois.

– Koulutus on uusien polttoaineiden osalta useamman vuoden kestävä projekti, Kemppi summaa.

Tieliikennepelastamisen työryhmä suunnittelee koulutuspaketteja ja toimittaa materiaaleja alalle. Pelastajien peruskoulutuksesta vastaa pelastusopisto ja täydennyskoulutuksien järjestämisestä vastaa paikallistaso eli pelastuslaitokset.

– Keski-Suomessa pelastuslaitoksen riveissä on yhteensä noin tuhat pelastajaa sekä sopimuspalokuntalaista. Koulutuksen tarve on suuri ja varsinkin nyt, kun kaasu- ja sähköautot ovat yleistyneet vauhdilla, Kemppi selvittää.

Lue lisää tietoa käyttövoimatarroista.

Infolaatikon lähde: kuljettaja.fi -sivun artikkeli. Käyttövoimatiedot Erkki Heiskanen.