Suojaohjaamon pleksit kestävät normaali- käytön, mutta ei raivokasta ryntäystä. Teemu Ilvánin mukaan alumiininen profiili parantaa suojaohjaamon kestävyyttä jonkin verran.
Kuljettajan puukotus Länsimäessä herätti vaatimuksen kestävämmistä suojaohjaamoista, kuljettaja tarvitsee myös jälkihoitoa
Kuuden pojan ja yhden tytön bussikyyti päättyi surkeasti Helsingin ja Vantaan rajalla Länsimäessä kesäkuun aamuyön tunteina. Kuljettajan kehotettua vähentämään metelöintiä, joukko rikkoi ohjaamon turvaseinää ja puukotti kuljettajaa käteen. Tämän jälkeen nuoret tekivät vielä kaksi törkeää ryöstöä. Pohdimme työsuojeluvaltuutetun kanssa, voidaanko vakavia väkivallantekoja estää?
Edellisen kerran bussinkuljettaja joutui Helsingin seudun liikenteen (HSL) alueella vakavan väkivallan kohteeksi helmikuussa 2011 Elielinaukiolla. Kaksi nuortamiestä hakkasi ja potki kuljettajan henkihieveriin. Kuljettaja ei koskaan palannut työelämään.
Heppoiset suojapleksit
Pohjolan Liikenteen Espoossa sijaitsevan Finnoonniityn varikon työsuojeluvaltuutettu Teemu Ilván on pitkän linjan bussinkuljettaja vuodesta 2009 alkaen ja perehtynyt AKT:n toiminnassa bussinkuljettajien työsuojeluun.
– Elielinaukion pahoinpitely oli käännekohta. Sen jälkeen uusiin autoihin tuli turvaohjaamot ja vanhoihinkin niitä alettiin asentaa.
Ilván sanoo, että Länsimäen tapaus eroaa ratkaisevasti Elielinaukion murhenäytelmästä. Tällä kertaa kuljettaja pysyi turvavalvomossa. Elielinaukiolla kuljettaja oli poistunut autosta, mitä ei koskaan saisi tehdä.
– Siis 95N:n kuljettaja teki Länsimäessä kaiken oikein, ja silti kävi huonosti, kun nuoret onnistuivat murtamaan turvaohjaamon pleksit.
Turvaohjaamoja on monenlaisia. Heikoimpia ovat jälkikäteen asennetut pleksit, joissa ei ole alumiiniprofiilia tai muuta vahviketta.
– Esimerkiksi Isossa-Britanniassa on busseissa täysin eristetyt ohjaamot, joihin kuljetaan lukittavan oven kautta. Turvallisuuden parantaminen on mahdollista, jos siihen löytyy halua ja varoja, sanoo Ilván.
Menemme katsomaan Finnoonniityn varikon linja-autojen ohjaamoiden suojausta. Esimerkiksi Volvon alumiiniprofiili saa Ilvánilta kehuja. VDL:n pleksi on hennompi, mutta kuitenkin kiinnitetty metallianturoilla oven alaosaan. Heikoimmaksi lenkiksi osoittautuu erään turvaoven lukitus. Lukon kieli on pieni ja muovin ympäröimä.
– Kyllä se vähän niin on, että isompi mies – tai vihainen nuoriso – tulee halutessaan tästä läpi ilman isompia apuvälineitä, pohtii Ilván.
“Isku terävällä puukolla ja voimalla”
Länsimäen loukkaantunut kuljettaja ei työskentele Pohjolan liikenteellä vaan Helsingin Bussiliikenteellä. Silti myös Teemu Ilván on nähnyt työsuojeluvaltuutettujen yhteydenpidossa, miltä puukotetun kuljettajan käsi näytti.
– Kuva on karmea, liha roikkuu oikean käden ulkosyrjästä. Isku lähelle rannetta on tehty terävällä puukolla ja kovalla voimalla. Vain hyvä onni esti vakavammat seuraukset. Siksi kai rikosnimikkeissä on myös tapon yritys, Ilván sanoo.
Länsimäen puukotuksen ja ryöstöjen tutkinnanjohtaja rikoskomisario Lauri Rantalainen Itä-Uudenmaan poliisista ei ota kantaa turvaohjaamojen kestävyyteen. Hän kertoo kuitenkin Länsimäen tapauksessa nuorten saaneen irrotettua ohjaamoa suojaavan pleksin paljain käsin.
Onko se tavallista, että yksi tekijöistä oli tyttö?
– Väkivallanteoissa tekijänä on yleensä poika tai mies, mutta viime aikoina on esimerkiksi uutisoitu pääkaupunkiseudulla myös tyttöjen tekemistä vakavista väkivaltarikoksista, Rantalainen sanoo.
Ruumis toipuu, mieli ei aina
Teemu Ilván luettelee lisääntyneiden teräaseiden lisäksi muut kuljettajaa uhkaavat kättäpitemmät: erilaiset astalot, huumeruiskut ja ampuma-aseet.
Elielinaukion tapauksesta on 12 vuotta, ja nyt tämä Länsimäen juttu – ovatko törkeät bussinkuljettajaan kohdistuvat väkivallanteot lisääntyneet HSL-alueella?
– Onneksi näiden kaltaiset tapaukset ovat aika harvinaisia, mutta lievemmät uhkatilanteet ovat jokapäiväisiä. Eikä väkivalta kohdistu aina kuljettajaan. Laajasalossa heinäkuussa matkustaja puukotti toista yöbussissa.
Ilván tähdentää, että teräaseiden vähentäminen on kiinni lainsäädännöstä ja poliisien toimista. Sille kuljettajat mahtavat vähän tai eivät ollenkaan. Mutta kun vakava tapaturma tai onnettomuus on sattunut, pitäisi Ilvánin mukaan työnantajan tarjota onnettomuuden kokeneelle kuljettajalle jälkipuintia, ammattiapua.
Debriefing eli traumaattisten tilanteiden jälkipuinti on koulutetun ohjaajan vetämä keskustelutilaisuus muutaman vuorokauden sisällä tapahtuneesta.
– Tiedän tapauksia, joissa bussin alle on joutunut ihminen niin, ettei kuljettaja voinut asialle mitään. Alle jäänyt kuolee, mutta asia jää vaivaamaan kuljettajaa.
– Jostain fyysisestä vammasta toipuu viikoissa tai kuukausissa, mutta henkiset vammat voivat jäädä kovertamaan vuosiksi. On kaikkien etu, että jälkipuintiin panostetaan, sanoo Teemu Ilván.
Käden parantuminen alkanut
Heinäkuun lopulla tavoitamme Helsingin bussiliikenteen työsuojeluvaltuutetun Tom Nöjdin. Hän kertoo kuljettajan loukkaantuneen käden alkaneen parantua “taitavan hoitohenkilökunnan ansiosta” hyvin.
