Videolla Petteri Orpo perustelee, miksi ei osallistunut Euroopan yhteisön kokoukseen. Vaimolla oli syntymäpäivä.

”Ahaa elämus”, lukee seuraavassa ruudussa, ja ComedyFabe soittaa pomolleen. ”Kuule pomo, tänään minä saatoin tekee päätös, että minä ei tule töihin, koska vaimolla on syntymäpäivä. Ei tule töihin, sinä tekee oma pizza!”

Videota on katsottu sosiaalisessa mediassa satojatuhansia kertoja. Se on yksi vantaalaisen Comedy­Faben eli Farbod Mehrabkhanin monista laajalle levinneistä työelämähuumoripätkistä.

Oikeasti Mehrabkhani ei ole töissä pizzeriassa eikä puhu suomea kankeasti – kunhan tykkää vitsailla mamuimagolla. Hänen kokemuksensa työelämästä sen sijaan on täyttä totta.

Hän aloitti työnteon 11-vuotiaana Turkissa, ensin tarjoilijana ja sitten tehtaassa. Suomessa hän on muun muassa jakanut lehtiä ja työskennellyt varastossa ja pankissa.

Nykyinen ura koomikkona sai alkunsa raskaissa fyysisissä töissä Helsingin kaupungilla. Mehrabkhani oli valmistunut tradenomiksi Laureasta, mutta oman alan työnantajat valitsivat haastatteluihin suomalaisemman kuuloisia nimiä. Iltavuoroissa kaupungilla hän tylsistyi ja alkoi tehdä huumorivideoita someen.

– Kolmen vuoden ajan tein töiden ohella 1–2 videota päivässä. Oli se aika kovaa, Mehrabkhani sanoo.

Kannatti silti. Tämän vuoden heinäkuusta alkaen hän on ollut täysipäiväinen huumoriyrittäjä. Hän tekee somevideoita, esiintyy, viihdyttää ja markkinoi.

Työelämä vaatii koko ajan lisää

Iso osa ComedyFaben jutuista katsoo maailmaa nimenomaan työntekijän näkökulmasta. Hän on huolissaan siitä, millaiseksi työelämä on mennyt.

– Vaatimukset työntekijöille kasvavat jatkuvasti, vaikka samalla pyritään karsimaan ja säästämään. Työtahti ja kuormitus ovat liian raskaita, ja muulle elämälle ei jää aikaa. Meidän olisi rakennettava kestävämpi ja inhimillisempi työelämä, Mehrabkhani sanoo.

Huumorin keinoin saman voi sanoa vaikkapa näin:

– Pomo sanoo, että kuka tahansa pystyy tekemään sinun työsi. Mutta kun olet 15 minuuttia poissa, yhtäkkiä olet korvaamaton.

Kun Mehrabkhanin oma työ oli raskasta, huumori oli hänelle keino jaksaa. Hän uskoo, että se auttaa muitakin. Helpottaa, kun työelämän loputtomille vaatimuksille voi edes nauraa.

– Koko työelämähän on yksi läppä. Otetaan vaikka yt-neuvottelut. Niissä neuvotellaan samalla tavalla kuin minä neuvottelen vaimon kanssa sisustuksesta. Hän on katsonut Ikean kuvastosta etukäteen, mitä aikoo hankkia, ja minä saan näennäisesti vaikuttaa. Päätökset on jo tehty, Mehrabkhani sanoo.

Monista vitseistään hän ei ota kunniaa itselleen. Ne ovat lähtöisin työkavereilta.

– Olin Suomen suurimmalla työnantajalla töissä, joten juttuja riitti. Otan työkaverin jutun, muokkaan ja teen siitä oman näköiseni ja syötän takaisin – ­ihmiset rakastavat sitä, Mehrabkhani kertoo.

– Duunareilla on älyttömiä viisauksia. Joillain oli työaikasaldolla aina miinusta. He perustelivat, että ei kannata kerätä saldoa, koska jos sattuu kuolemaan, silloin kaupunki jää plussalle. Raskasta työtä ei jaksa ilman hyvää huumorintajua.

Hyvä vitsi ei loukkaa ketään

Komiikka on Farbod Mehrabkhanin unelma-­ammatti, ja hän elää nyt sellaista arkea, johon mahtuu muutakin kuin työnteko. Hyvän huumorin keksiminen on silti totista hommaa sekin.

Mehrabkhani valmistautuu kaikkiin keikkoihin huolellisesti, ottaa selvää yleisöstään ja räätälöi sisällön heille. Miten läpät syntyisivät, jos yleisönä olisi vaikkapa linja-autonkuljettajia?

– Tekisin paljon taustatyötä. Yrittäisin päästä perille siitä, miltä tuntuu olla kuljettaja, minkälainen koulutus heillä on, minkälaista käytännön työ on… Varmasti kohtaamisista asiakkaiden kanssa saisi paljon juttuja. Sellainen naurattaa, joka on osin totta.

– Teen myös paljon sitä, että asetan itseni huumorin kohteeksi. Kun teen itsestäni pilaa, se ei loukkaa ketään. Voisin vaikka kertoa, että yritin mennä bussiin, ja ihme juttu, lastenlippu ei kelvannut.

Mehrabkhani voisi toki päästä helpommallakin: alapääjutuille ja syrjiville ja loukkaaville vitseille löytyisi aina joku nauraja. Niitä hän ei kuitenkaan halua käyttää.

– Kaikkein eniten vie aikaa tehdä sellaista huumoria, joka ei loukkaa ketään, Mehrabkhani sanoo.