– Kyllä varovasti saa keväällä ajaa, kun routa alkaa sulaa. Jotkin tiet täällä kupruilevat kunnolla, kertoo savonlinnalainen autonkuljettaja Ismo Hirvonen.

Lassila & Tikanojalla työskentelevä Hirvonen ajaa eniten Etelä-Savon ja ylipäätään Itä-Suomen teillä, ja tuntee ne valtaväylistä pieniin kyläteihin. Hänen havaintojensa mukaan teitä ei korjata erityisen ripeästi tai suurilla rahasummilla.

– Öljysoratiet ovat usein huonossa kunnossa ja hiekkatiet erityisesti. Huonoimpiin asfaltin kohtiin tehdään vähän paikkauksia, sorateillä ei tehdä välttämättä mitään.

Säännönmukaisesti kelirikon kurittamiksi teiksi Hirvonen nimeää Savonrannan suunnalta Pirttimäentien sekä Enonkoskelle menevän Laasalantien.

Runkokelirikko tekee tiet upottaviksi

– Kelirikkoa esiintyy eniten huhti- ja toukokuussa, ja vielä kesäkuussa sitä on melkein puolet toukokuun määristä, sanoo Magnus Nygård, Väyläviraston kunnossapito-osaston johtaja.

Tienhoitajan suosikkikevät on kuiva ja hitaasti lämpenevä, sillä sellainen sää hillitsee kelirikkoa parhaiten. Tosin kelirikko ei ole pelkästään kevään vaiva, ja ilmaston lämpenemisen odotetaan laajentavan kelirikkoaikaa nykyisestä edelleen.

– Myös syksyllä runsaat sateet voivat muuttaa sorateitä liejuisiksi, ja Etelä-Suomessa kelirikkoa voi esiintyä lauhoina, vesisateisina talvinakin.

Kelirikko jaetaan pinta- ja runkokelirikkoon. Pintakelirikko on sorateiden vaiva: pintakerros pehmenee jopa savivelliksi, ja tie muuttuu huonosti kantavaksi. Keväällä pintaa pehmittävä kosteus on yleensä peräisin roudan sulamisvesistä.

Runkokelirikossa tierakenteen hieno maa-aines imee vettä routaantumisen aikana, ja tien runkoon syntyy jäälinssejä. Ne alkavat keväällä sulaa, tierakenteen vesipitoisuus kasvaa, eikä tie kestä liikenteen kuormia normaalisti. Raskaat ajoneuvot voivat upota syvälle tiehen ja pahentavat sen kuntoa entisestään jättämällä jälkeensä uria.

– Juuri heikkorakenteisille päällystetyille teille kelirikko voi aiheuttaa hankalia vaurioita. Niistä joudutaan sekä korjaamaan rakenne että uusimaan päällyste, kertoo Nygård.

Paljonko kelirikkotiet sitten Suomessa nielevät vuosittain rahaa? Yksiselitteistä vastausta kysymykseen ei ole, sillä joka tapauksessa tiet kuluvat käytössä ja tarvitsevat hoitoa.

– Sorateiden kunnossapitoon käytetään vuosittain vähän yli 40 miljoonaa euroa. Akuutteihin kelirikon hoitotoimenpiteisiin menee keskimäärin reilut 3 miljoonaa.

Painopiste on ennakoivissa toimenpiteissä, joilla pyritään ehkäisemään kelirikon syntymistä.

– Tehdään kevätmuokkausta, ojitusta, rumpujen uusimista ja sorastusmurskeiden lisäämistä, Nygård luettelee.

Lappi: Sateisin lokakuu 100 vuoteen, ennuste erittäin vaikea kelirikko

Suomessa tietyt maakunnat kärsivät kelirikosta enemmän kuin toiset. Tähän vaikuttaa luonnollisesti säätila: pohjoisen talvi on erilainen kuin etelän, rannikko ja sisämaa eroavat toisistaan. Lisäksi kelirikko haittaa tienkäyttäjiä eniten siellä, missä on eniten sorateitä, kuten harvan asutuksen ja pitkien etäisyyksien Pohjois-Suomessa.

– Lapissa on maantieverkkoa noin 9 000 kilometriä, josta noin 3 000 kilometriä on sorapäällysteisiä maanteitä. Kelirikko on tyypillisesti sorateiden ominaisuus, ja jonkinasteista kelirikkoa esiintyy lähes kaikilla sorateillä. Siitä kärsivät myös esimerkiksi heikkokuntoiset päällystetyt tiet, joilla on puutavarakuljetuksia, kertoo ylijohtaja Jaakko Ylinampa Lapin ely-keskuksesta.

Tilanne Lapissa saattaa tänä keväänä osoittautua poikkeuksellisen vaikeaksi, sillä jo syksyn säät tuottivat tienhoidolle ongelmia.

– Esimerkiksi viime lokakuu oli sateisin 100 vuoteen, mikä aiheutti pintakelirikkoa. Nyt tierakenteissa on jo valmiiksi paljon jäätä ja vettä, mikä tulee vaikeuttamaan kevättä. Ennusteissa on erittäin vaikea kelirikko.

Pahimmat kelirikkoalueet ovat Itä- ja Keski-Lapissa, missä sorateitä on erityisen paljon. Etenkin rakentamattomat soratiet ovat kelirikolle alttiita. Ne ovat vanhoja teitä, joissa on puutteellinen rakenne.

– Aikoinaan teitä on tehty jopa pelkän pohjamaan päälle. Oikea tapa olisi tehdä tie rakennekerroksista, jotka voivat olla esimerkiksi mursketta tai oikeanlaista soraa. Myöhemmin vanhan, ehkä huonon materiaalin päälle on lisätty soraa tien leventämiseksi, selittää Ylinampa.

Pirkanmaa: Takana helppoja keväitä, nyt huolestuttavia merkkejä

Etelä-Suomessa kelirikko on joinain keväinä vähäistä tai olematonta, toisinaan isokin riesa.

– Huonoin vaihtoehto on, jos kevät tulee kovin nopeasti. Silloin pahin kelirikkokausi voi olla hyvinkin paha. Mutta esimerkiksi viime keväänä meillä taisi olla vain muutama painorajoitettu tie ja muutaman vuoden ajan on ollut aika helppoja keväitä, sanoo ylijohtaja Juha Sammallahti Pirkanmaan ely-keskuksesta.

Vaikeimpina keväinä Pirkanmaan maanteille on asetettu ajoneuvojen painorajoituksia lähes 300 kilometriä. Sorateitä on alueella vajaat 1900 km ja kaikkia teitä yhteensä yli 5300 km, eli koko tieverkostakin painorajoitusten piirissä on ollut viitisen prosenttia.

– Pohjoinen ja itäinen Pirkanmaa ovat kelirikon kannalta pahoja, koska siellä maaperä on savisempaa.

Kuten Lapissa, myös Pirkanmaalla syksy oli sateinen, joten tästä keväästä Sammallahti ennakoi hankalaa.

– Aika paljon on nyt teillä routaheittoa, mitä asiantuntijoitten kanssa olen puhunut. Heitot voivat olla huonosti havaittavia ja yllättäviä.

Routaheitto tarkoittaa tilannetta, jossa vesi jäätyy ja laajenee tien rungon sisällä ja sulaessaan keväällä tuottaa runkokelirikkoa. Tien pinnalla muodonmuutokset ovat yleensä melko loivia, mutta voivat silti aiheuttaa päällysteeseen halkeamia.