Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun autoalan liiketoiminnan professori Jouni Juntunen on osallistunut aktiivisesti liikenteestä käytävään keskusteluun. Siis siihen, miten ihmisiä ja tavaroita kuljetetaan. Hänen viestinsä on ollut liikennemuotojen moninaisuus ja optimointi, jossa otetaan huomioon automaatio, ympäristö ja polttoaineet.

Hän on varoittanut myös panostamasta vanhentuneeseen teknologiaan. Tällä hän tarkoittaa esimerkiksi raideliikennettä, joka Suomessa on kehittämisen ytimessä. Ei niin, etteikö juna olisi tietyissä tilanteissa paras, vaan sitä että monessa tapauksessa jo nyt, ja etenkin tulevaisuudessa, auto on parempi.

Juntusen professuuria rahoittaa mm. Autoalan ammatillisen koulutuksen edistämissäätiö. Hän kieltää kuitenkin olevansa autoliikenteen puolestapuhuja. Sen sijaan hän sanoo pyrkivänsä tuomaan faktoja keskustelun pohjaksi.

Vaaka kallistuu vetyyn ja sähköön

Liikenteessä tehokkuuden ja ympäristöystävällisyyden tasapainot ovat muuttumassa.

− Meidän pitäisi ymmärtää tämä muutos, jotta emme tee investointeja, jotka ovat vanhentuneita jo valmistuessaan.

Juntusen mukaan vety ja muut uusiutuvat polttoaineet ovat pian taloudellisempia kuin fossiiliset polttoaineet, sähköhän sitä jo pääsääntöisesti on. Esimerkiksi vety ja diesel ovat tällä hetkellä kustannuksiltaan käyttövoimana hyvin lähellä toisiaan. Erittäin todennäköisesti vedyn hinta kuitenkin laskee nopeasti, kunhan tankkausasemat ja käyttö yleistyvät. Sen seurauksena kilpailu eri kuljetusmuotojen välillä kääntyy entistä useammin autojen hyväksi. Kehitystä kohti uusiutuvia polttoaineita jouduttavat myös ympäristötekijät.

Automaatio muuttaa kuljettajien työt

Juntunen puhuu älykkäästä raudasta ja vertaa autoja kännyköihin. Hän uskoo, että lähivuosina teillä liikkuu digitaalisesti yhteen liitettyjä rekkaletkoja, joiden kuljettamisesta vastaa johtoautossa yksi kuljettaja. Myös ilman kuljettajaa kulkevat autonomiset ajoneuvot ovat liikenteessä lähivuosina.

Kun rekkaletka kulkee vedyllä, on se sekä tehokas että ympäristöystävällinen. Se on monessa tapauksessa myös fiksumpi kuin multimodulaarinen kuljetus, jossa kontti kuljetetaan vuoron perään autolla, junalla ja autolla.

– Matkalla rekkaletkasta voi jäädä pois ja tai siihen voi liittyä, hän visioi.

Tekniset edellytykset vetyrekkoihin ja letka-ajoon ovat jo olemassa. Esimerkiksi Saksassa ja Sveitsissä vetyrekoilla on jo ajettu paljon ja autot voi tankata vetyasemilla. Suomessa ei vetyasemia ole, eikä sen vuoksi pahemmin myöskään vetyajoneuvoja.

− Letka-ajo vaatii nelostason autonomisen auton, eli auton, joka pystyy pääosin toimimaan itsenäisesti.

Vertailun vuoksi: Tampereen ja Helsingin välinen uusi rataosuus maksaisi noin kuusi miljardia euroa. Summalla saisi noin 4 000 vedyllä kulkevaa yhdistelmäajoneuvoa tai maksettua tiestön korjausvelan ja rakennettua lisäksi kohtalaisen pätkän moottoritietä. Jos rata rakennetaan fossiilisia polttoaineita käyttäen, menee rakennustöiden hiilijalanjäljen kuolettamiseen runsaat sata vuotta.

Automaation ja etenkin autonomisen ajamisen myötä perinteistä työtä katoaa kuljetusalalta, mutta myös uusia töitä syntyy. Ne voivat olla esimerkiksi ohjelmointia tai valvontaa. Perinteisestä työstä Juntunen uskoo säilyvän ainakin autojen lastauksen ja purun.

− Sanoisin, että menee alle viisikymmentä vuotta siihen, kun viimeinen rekkakuski luovuttaa auton avaimet. Tätä ennen hän on hakenut tukkikuorman lumen alta metsäautotien päästä.

Sen jälkeen viimeisetkin autot kulkevat automaattiohjauksella.

Kaikkia tarvitaan

Erilaisilla polttoaineilla ja käyttövoimilla on omat paikkansa tulevaisuuden liikenteessä, ja pitkään tarvitaan myös bensaa ja dieseliä.

Millaiset käyttövoimat mihinkin tarkoitukseen sopivat? Helsingissä ja muissa isoissa kaupungeissa jakeluautoissa paras vaihtoehto olisi Juntusen mielestä sähkö, samoin pääosin paikallisliikenteessä. Jos yhdistelmäajoneuvoilla viedään rahtia Oulusta Helsinkiin, niin vety on paras vaihtoehto. Jos taas pariskunta lähtee lomamatkalle Tampereelta Raumalle, niin auto kulkisi sähköllä tai vedyllä. Sähköllä, jos auto olisi pieni ja tavaraa vähän. Vedyllä silloin, jos auto olisi keskikokoinen tai iso ja tavaraa paljon, tai vedettävänä olisi esimerkiksi asuntovaunu.

Tieverkko ja asenteet jarruina

Juntusen mielestä kehityksen pullonkauloja ovat asenteet ja teitten kunto. Tässä tullaan kysymykseen, mihin rajallisia resursseja käytetään. Halutaanko esimerkiksi lyhentää ajallisesti Tampereen ja Helsingin välistä junayhteyttä, vai parantaa turvallisuutta rakentamalla moottoriteitä, joilla päästöttömät vetyrekat ja muu liikenne voisivat liikkua turvallisesti?

− On mielenkiintoista, että uusia raiteita perustellaan matka-ajan lyhenemisellä, mutta kun maantienopeuksia lasketaan, niin kehotetaan lähtemään vähän aikaisemmin.

Juntunen kuvaa suomalaista liikennekeskustelua jämähtäneeksi.

− Haluaisin, että kaikki olisivat samalla viivalla ja kaikkia kohdeltaisiin samalla tapaa.

SKAL-tutkimus