Joonas Karhiaho on ollut aina kiinnostunut ajamisesta ja isoista autoista. Se kulkee suvussa.
Kesätyö kuljettaa lähemmäs unelmaa
Joonas Karhiaho aikoo ajaa ammatikseen rekkaa. Kesätyö Scanian varustamolla ei ole vielä aivan sitä mutta sinne päin.
Joonas Karhiaholla on menossa kesän toinen työpäivä. Scanian varustamolla Hämeenlinnassa on hiljaista – työmäärä ei varsinaisesti uuvuta.
– Tämä on tämmöistä rentoa, Karhiaho sanoo.
Vaikka työpäivä on vasta toinen, Karhiaho tietää jo hyvin, mitä tehtäviin kuuluu. Hän on ollut samassa yrityksessä ensin tutustumassa työelämään kahdeksannella luokalla ja sen jälkeen kesätöissä joka vuosi.
– Tetissä olin Scanian korjaamolla, ja nyt olen varustamolla. Täällä laitetaan ajoneuvoihin lisävarusteet, Karhiaho kertoo.
Työ on varastotyötä: osien keräilemistä ja vastaanottoa. Karhiaho laittaa tottuneesti pultteja hyllyyn ja siirtää tavaroita paikalleen. Tosin juuri nyt tekemisessä on lavastuksen makua. Kuten sanottu, päivä ei ole järin kiireinen.
Ajaminen on verissä
Joonas Karhiaho on nyt 16-vuotias, ja hänellä päättyi juuri ammattikoulun ensimmäinen vuosi. Hän opiskelee logistiikkaa ja suuntaa kuljetusalalle, tarkemmin sanottuna rekan rattiin.
– Tavoitteena on päästä ajamaan puolikasta. Se olisi jeppis jee.
Karhiaho kertoo, ettei ole juuri harkinnutkaan muita alavaihtoehtoja. Hänen isänsä ja veljensä ovat kuljetusalalla ja äitikin on ollut. Ja pappa.
– Tämä on sukuvika, Karhiaho tuumaa.
Puolikkaan ajaminen olisi jeppis jee.
Hän on saanut alasta hyvän kuvan seuratessaan perheenjäsenten työtä, mutta häntä vetää tien päälle myös oma rakkaus lajiin.
– Parasta kuljettajan työssä olisi se, että pääsee ajamaan. Mieluiten pitkiä matkoja. Ajan vapaa-ajallakin kevarilla.
Yksi puoli kuorma-autoalasta
Varastotyö ei ole ihan sitä, mistä Joonas Karhiaho unelmoi, mutta se vie oikeaan suuntaan. Scanialla tulee nähtyä kuorma-autoalasta yksi merkittävä puoli.
Eikä varastossa hänestä hullumpaa ole.
– Tässä saa tehdä omaan tahtiin. Työympäristö ja porukka ovat hyvät.
– Mukavaa hommaa, mutta tulevaisuuden suunnitelmat ovat muualla.
Liiton jäseneksi saman tien
Joonas Karhiahon perheessä myös ammattiyhdistystoiminta on tuttua. Niinpä hän liittyi AKT:n opiskelijajäseneksi heti, kun se oli ajankohtaista.
– Iskä oli heti valppaana laittamassa jäsenyyttä, Karhiaho sanoo.
Kovin moni opiskelukavereista ei ole liittynyt, ainakaan vielä.
– Yhden olen käännyttänyt. Mutta ei kovin moni pohdi sellaisia asioita tässä iässä. Ja ne, jotka ovat kuljetusyrittäjien lapsia, eivät liittoihin liity, Karhiaho kertoo.
Hän kuitenkin uskoo, että monia voi alkaa liitto kiinnostaa, jos työelämässä tulee hankalia asioita vastaan. Myös esimerkiksi ammattiliiton edustajan vierailu koululla voisi herättää kiinnostuksen.
– Itse kuulun liittoon, koska työttömyysturva on parempi ja on aina joku, jolta kysyä, jos tulee kysymyksiä työajoista tai palkoista. Ammattiosaston yhteishenki on myös tärkeä.
