“OLIN ALUKSI terminaalipuolen varastoissa joitakin vuosia, sitten sain ensimmäisen ahtaajatyön 2004. Pääsin Haminan satamaan HMT:lle, jonka Steveco sitten osti. Se toimi muutaman vuoden, sitten Steveco laittoi Haminassa pillit pussiin. Sen jälkeen sain onneksi paikan tilapäisahtaajana Mussalossa, jossa olen nyt vakinaisena.

Minulla on pätevyys ajaa lähes kaikkia satamalaitteita paitsi konttinosturia. Mussalossa ajan pääasiassa konttilukilla. Noin puolet vuodesta menee koneessa ja toinen puoli laiturilla puortin, taljarin tai apumiehen roolissa, joskus varastollakin.

Ei ole oikeastaan kahta samanlaista päivää, aina on jotain muuttujia. Ei minua saisi mihinkään liukuhihnahommaan, sitä en kestäisi päivääkään. Kyllä ahtaus on joku kutsumusammatti.”

“TYÖ ON MINULLE ensisijaisesti rahan lähde. Sillä tullaan toimeen, elätetään perhe ja rahoitetaan harrastuksetkin. En minä töissä ihan huvikseni käy.

Työssä on parasta työn vaihtuvuus ja ulkona työskentely kesällä. Tietenkin on myös huiput työkaverit, niiden takia jaksaa aamulla herätä. Porukkaa näkee joskus muutenkin kuin työn merkeissä, esimerkiksi saunailloissa ja iltamissa, ja joku prätkäretkikin tulee joskus tehtyä.

Työnantaja on mun kokemuksen perusteella joustava ja ymmärtäväinen. Hyvin olen saanut vapaat ja lomat sumplittua, tai esimerkiksi viime tingan pekkasvapaan, kun bensapumppu hajosi työmatkalle.

Tällä työllä on siinä mielessä iso merkitys, että me pidämme rahdin liikkeellä.

Yhden laivan ahtaamiseen menevä aika riippuu hirveästi laivan koosta, onko siellä 600 vai 2 600 konttia. Yhdellä nosturilla saa vuoron aikana tehtyä noin 200 nostoa, joten jos on vaikka 400 konttia vaihdettavana, se on sitten kahden vuoron homma.”

“KUN VÄLILLÄ lukee juttuja, niin ehkä meidän työtä ei ihan tarpeeksi ymmärretä ja arvosteta. Moni luulee, että näitä hommia voi tulla tekemään kuka vain, mutta ei se niin mene. Koneet, millä ajetaan, voi maksaa miljoonan ja lastit konteissa voivat olla satojen tuhansien eurojen arvoisia. Jos hölmöillään ja törmäillään, ne on aika kalliita törmäyksiä.

Ahtaamisessa on mukana koko ajan myös tietyt vaarat. Kun joku virhe tapahtuu, joku voi kuolla. Siksi pitää olla tarkkana, työtä on tehtävä läpi vuoden vastuullisesti.

Talvella kaikki hidastuu, kun lukot, kontit ja laivat ovat jäässä tai räntää tulee vaaterissa. Mitä pahempi keli on, sitä tarkemmin ja huolellisemmin asiat pitää tehdä, ettei satu mitään. Esimerkiksi liukkaus tarkoittaa, ettei asioita voi tehdä samaa tahtia kuin kesällä auringon paistaessa. Itselle ei ole onneksi ikinä sattunut mitään vakavampaa.”

“PALKKA riippuu paljon siitä, kuinka paljon osaa tehdä asioita ja kuinka monta pätevyys- ja ikälisää kullakin on. Minulla on kuusi pätevyyttä, mutta jos joku tulee juuri taloon tai on vain kaksi pätevyyttä, niin kyllä se tuntipalkassa näkyy. Vastuullisesta työstä pitää maksaakin enemmän. Juuri varastolle tullut kesätyöntekijä ei voi olla ihan samalla viivalla kokeneemman kanssa.

Mun vahvoja puolia työssä pitäisi kysyä joltain muilta, mutta ehkä oma kokemus näkyy jollain lailla tarkkuutena ja säntillisyytenä.

Minusta ei ole mitään sellaista työtä, mikä ei ansaitsisi arvostusta. Monet voivat vähätellä vaikka siivoojan työtä, mutta se on todella tärkeää - jos siivooja sairastuu, se huomataan työpaikalla ensimmäisenä.”

“OLEN JUNNUSTA ASTI rassaillut kaikkia laitteita. Se alkoi mopoista ja päätyi moottoripyöriin ja autoihin. Aina pitää olla joku talviprojekti meneillään. Autojen ja moottoripyörien lisäksi mopoja on kertynyt kuusi: neljä jo entisöityä Suzuki PV:tä ja pari Solifer Suzuki R:ää odottamassa sitä.

Toyota Supran sain nyt keväällä valmiiksi ja sillä on käyty muutama miitti ja näyttely. Se on mukavaa ajanviettoa samanhenkisen porukan kanssa. Porukalla on käyty autotapahtumissa Latviaa ja Espanjaa myöten.

Yleensä ostan huonommassa kunnossa olevia laitteita, ja kun sen laittaa kuntoon, niin arvo nousee. Auto tai prätkä voi olla sellainen, jota olen aikoinaan uutena ihaillut ja haaveillut sellaisesta - nyt vuosien jälkeen sellaisia voi saada edullisesti.

Oma talli on lähinnä pyörien säilytystä varten, hitsaushommat ja likaisemmat työt teen isän tallissa parin kilometrin päässä.”