Säiliöauton kuljettajan hommassa oli parasta työn vaihtelevuus. Vaikka perustyö on samaa, joka päivä ajettiin eri suunnille. Kun aamulla pläräsi kuormakirjoista, minne tänään ajetaan, niin siinä ja tien päällä olemisessa oli se homman viehätys.

Kuljettajan työssä on hyvää vapautta. Olen toiminut aiemmin myös autonasentajana, ja siinä hommassa alkoivat vähän seinät ahdistaa.

Aktiivisista ajovuosista jäi ikävä tuttua päivittäistä työporukkaa, jonka kanssa puhuttiin paljon ja harrastettiin monenlaisia asioita. Siellä oli kuljettajia, joista joidenkin kanssa oltiin samoissa töissä kymmeniä vuosia. Tietysti pääluottamusmiehen tehtävä on tuonut paljon uusia kontakteja ja ystäviäkin.”

“Olen tehnyt pääluottamusmiehen töitä reilut kaksi kautta eli viitisen vuotta. Vuodenvaihteessa on tulossa luottamusmiesvaali, eli homma on silloin taas katkolla. Mielelläni jatkaisin, koska tietty jatkuvuus on hyväksi. Mutta porukka sen tietysti päättää äänestämällä.

Olen tehnyt ajokeikkaa myös luottamusmiesaikana silloin tällöin. On ollut kivaa fiilistellä sitä oikeaa työtä. Siinä on vain se hankaluus, että puhelin soi kuitenkin koko ajan, ja kun kymmenen tunnin työvuoron jälkeen alkaa purkamaan viestejä, päivät venyvät aika pitkiksi.

Edustan konsernin pääluottamusmiehenä 370 kuljettajaa. Alueena on koko Suomi, mutta tukena on neljä alueellista luottamusmiestä. Itse teen aika paljon töitä kotoa Outokummusta käsin, Teamsin kautta.

Päivät ovat vaihtelevia. Joskus voi olla päivä, ettei puhelin soi kertaakaan, seuraavana päivänä se soi sitten kymmeniä kertoja.

Päivänsä pystyy rakentamaan aika vapaasti, mutta pääsääntöisesti työskentelen kahdeksasta neljään. Aikoinaan vastasin aina ja soittelin illat työasioita, mutta sillä lailla asiat pyörivät koko ajan päässä ja siitä kärsii vapaa-aika aika lailla. On pakko priorisoida, koska jos on töissä 24/7, se on aika rajua meininkiä.”

“Pääluottamusmies tarvitsee keskustelu- ja kuuntelutaitoa. Työnantajaan täytyy olla hyvät suhteet ja pitää kuunnella niin työnantaja- kuin työntekijäpuolta. Tämä onkin yhdenlaista diplomatiaa.

Tien päällä ollessa saa olla yksin ja rauhassa, mutta tässä hommassa ei pärjää tuppisuuna. Pitää pystyä luomaan kontakteja, verkostoitumaan ja keskustelemaan monenlaisten ihmisten kanssa.

Työn tärkein merkitys on edunvalvonta. Työnantaja kuuluu työnantajaliittoon ja meillä mennään pitkälle työehtosopimuksen mukaan kaikessa. Kun on yhteinen linja, homma toimii. Tälläkin alueella on pienempiä kuljetusyrityksiä, joissa ei tessiä katsota ja siellä meininki on vähän turhan villiä ja vapaata.

Totta kai meilläkin haetaan joskus tulkintoja. Jos on vaikeampia asioita, työnantaja soittaa omaan liittoonsa ja minä omaani, jotta saadaan selvyyttä asiaan. Riidoissa ovat aina kuitenkin vastakkain asiat, eivät ihmiset.

Harvoin tässä hommassa saa suoraa kiitosta. Hyviä hetkiä ovat ne, kun joskus väännetään tiukasti jostain asiasta ja työnantajankin on lopulta myönnettävä, että minä olin oikeassa.”

“Yritän pitää osaamisesta huolta käymällä esimerkiksi liiton järjestämillä kursseilla.

Luen ajankuluksi ja iltalukemisiksi työaikalakia ja käyn tessin läpi muutaman kerran vuodessa. Se auttaa muistamaan, mistä kohdasta mikin asia löytyy, vaikkei ihan tarkkoja sivunumeroita muistakaan.

Jäsenet kyllä tietävät, mitä pääluottamusmies tekee. Joskus he herroittelevat ja naljailevat, että luottari on vähän hidalgo, mutta se on sellaista pientä kettuilua.

Jo silloin kun toimin kuljettajana, olin kiinnostunut työsuojeluasioista ja tulin yhdessä vaiheessa valituksi työsuojeluvaltuutetuksi. Pikkuhiljaa halusin enemmän tietoa ja aloin hakea sitä eri paikoista. Tiedonjano ja nälkä on kasvanut syödessä ja vienyt mukanaan.

Jossain vaiheessa kuljettaja-aikoina pohdin alan vaihtoa. Luottamusmiehen työ on tuonut vaihtelua ja uutta haastetta työelämään.”