Mikä ILO?

ILO eli International Labour Organization on YK:n alainen järjestö, jonka tehtävä on luoda koko maailmaa koskevia työelämän pelisääntöjä. Sen tavoitteena on edistää työllisyyttä, parantaa työoloja ja pitää yllä vuoropuhelua työmarkkinoilla.

Järjestön viime vuosien iskulause on ollut Decent Work, ihmisarvoinen työ. ILO:n periaatteiden mukaan kaikilla sen jäsenvaltioilla on velvollisuus poistaa pakkotyö, lapsityö ja syrjintä ja taata yhdistymisvapaus.

Jäsenmaita on yhteensä 187, eli mukana on lähes koko maailma. Maita, jotka eivät ole ILO:n jäseniä, ovat esimerkiksi Pohjois-Korea, Bhutan ja moni Euroopan kääpiövaltioista.

ILO toimii kolmikantaisesti, eli sen päätöksentekoon osallistuvat valtioiden lisäksi ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen edustajat. Esimerkiksi suomalaiset ammattiliittojen keskusjärjestöt, kuten SAK, ovat toiminnassa mukana.

ILO:n ylin päättävä elin on joka kesä kokoontuva kansainvälinen työkonferenssi. Siellä päätetään yleissopimuksista ja suosituksista, jotka luovat pohjan kansainvälisille työelämän pelisäännöille. Sopimuksia on yhteensä nelisensataa.

Mitä väliä suomalaiselle?

ILO:n tekemät sopimukset etenevät käytäntöön niin, että jäsenmaat ratifioivat sopimuksen eli sitoutuvat siihen ja muuttavat oman lainsäädäntönsä sopimuksen mukaiseksi. Tämä ei ole automaattista, vaan jäsenmaa voi myös jättää sopimuksen ratifioimatta.

Monet ILO:n käsittelemät työelämäasiat ovat Suomessa jo valmiiksi kunnossa, eivätkä uudet sopimukset usein aiheuta muutostarpeita Suomen lakeihin. Sopimuksilla on kuitenkin suuri merkitys vähimmäistason turvaajina.

Koska Suomi on sitoutunut sopimuksiin, se ei voi myöhemminkään heikentää työntekijöiden oikeuksia rajattomasti. Vaikka vallassa olisi minkälainen hallitus, se ei voi esimerkiksi päättää poistaa lakko-oikeutta.

– Vaikkei lainsäädäntöä sopimuksen takia olisi velvoitetta parantaa, sen heikentämiselle tulee esteitä. Tämä on tärkeää, kun ajatellaan esimerkiksi järjestäytymisvapautta tai neuvotteluoikeutta, sanoo SAK:n kansainvälisten asioiden päällikkö Pekka Ristelä.

Esimerkki: Häirinnänvastainen sopimus

ILO:n uusin yleissopimus hyväksyttiin kesäkuussa 2019. Se koskee väkivaltaa ja häirintää työelämässä.

Neuvottelut sopimuksesta ja sitä täydentävästä suosituksesta olivat pitkät ja vaikeat. Työnantajapuoli ei olisi halunnut sitovaa häirinnänvastaista sopimusta ollenkaan, vaan sille olisi kelvannut korkeintaan suositus. Työntekijäpuolen ja hallitusten enemmistön tuella ja monien kompromissien jälkeen sopimus lopulta syntyi.

Sopimus julistaa jokaiselle oikeuden tehdä töitä ilman väkivaltaa ja häirintää. Siinä tunnustetaan myös, että kotiväkivalta voi vaikeuttaa työelämään osallistumista.

SAK:n arvion mukaan sopimus ei vaadi Suomelta muutoksia lainsäädäntöön. Sopimus on kuitenkin kansainvälisesti iso edistysaskel ja korostaa aiheen tärkeyttä myös meillä.