Linja-autokonserni M. Niskanen on viime vuodet ryvettynyt kohusta toiseen. Iisalmelaisyritys on ollut otsikoissa niin työntekijäasioihin kohdistuvista epäselvyyksistä kuin rikollisesta toiminnasta.

Perheyrityksellä on pitkä, aina 1970-luvulle ulottuva historia, mutta 2010-luvulla alkoi aivan uusi laajentumisen aika. Vuonna 2012 Niskanen osti nyt jo lähes satavuotiaan Rautalammin Auto Oy:n ja neljä vuotta myöhemmin Oulun Taksipalvelut Oy:n eli lyhyemmin OTP:n.

OTP kasvatti kaupan jälkeisten vuosien aikana voimakkaasti osuuttaan Oulun seudun liikennöintisopimuksista, mutta lento loppui lyhyeen vuosia ennen sopimuskausien päättymistä. Ongelmat Oulussa ajoivat lopulta koko konsernin pulaan.

– OTP pyöritti pääasiassa Oulun joukkoliikennettä, mutta teki komean konkurssin lopuksi. Yrityksen historia on aika värikäs. Näennäisesti kaikki on tehty oikein, mutta koko ajan on ollut pientä hienosäätöä ja kummallista viilaamista joka asiassa, AKT:n Oulun aluetoimitsija Tero Anttonen vihjaa.

Lähes parisataa työntekijää työllistänyt OTP hakeutui konkurssiin viime vuoden kesäkuussa. Velkoja yhtiöllä oli lopulta yhteensä 5,8 miljoonaa euroa. Suurimmat velkojat ovat Finnvera, Säästöpankki Optia ja Teboil.

– Loppujen lopuksi lienee kaikille helpotus, että yritys kaatua rytkähti. Näin muutkin toimijat saavat mahdollisuuden, Anttonen toteaa.

AKT:n järjestäjätoimitsija Lauri Tiainen mainitsee esimerkkinä epäselvyyksistä, että tietyssä vaiheessa kaikki lomapalkat oli Oulussa laskettu väärin eikä palkanmaksu muutenkaan mennyt aina aivan oppikirjan mukaan. Hän kertoo itse selvitelleensä lomapalkka-asiaa, kunnes valkeni, että kuljettajien tulopuoli oli kyllä laskettu oikein, mutta tuntimäärä oli päin honkia: Iltavuorolisät, yötyölisät ja muut vastaavat oli Tiaisen mukaan laskettu tuolloin omiksi työtunneikseen. Toisin sanoen yksi tehty tunti oli laskettu mukaan useampaan kertaan.

– Varovaisesti uskallan veikata, että OTP:lta on aika monta kymmentä tuhatta euroa palkkoja jäänyt mittaamatta, Tiainen jyrähtää.

Yrityksessä oli hänen mukaansa myös jatkuvasti ongelmia muun muassa työvuorolistojen, laittomien ajosarjojen ja aivan liian pienten vuorokausilepojen kanssa. Tiainen arvelee, että yksi syy suhmuroinnille on ollut se, että järjestäytymisaste on ollut pieni, ja kuljettajat ovat jääneet tietyllä tavalla yksin.

– Heitä lähtikin sitten kävelemään sitä mukaa, kun joku muu työpaikka tuli vain vastaan. Keväällä 2021 lähti keskimäärin kolme kuljettajaa viikossa, hän jatkaa.

Välit kaupunkiin menivät pilalle eivätkä korjautuneet

AKT-lehden haastattelema OTP:n entinen työntekijä kertoo, että välit Oulun kaupungin kanssa pilattiin jo kasvun alkuvaiheessa. Nimettömänä pysyttelevän entisen työntekijän mielestä riita henkilöityi vahvasti OTP:n tuolloiseen toimitusjohtajaan. Vaikka moni asia parani loppuvaiheessa, ja yrityksen uusi toimitusjohtaja oli toista maata, oli OTP joutunut jo kaupungin silmätikuksi. Toisaalta myös kilpailijat raportoivat erityisen hanakasti OTP:n virheistä.

Vuonna 2021 Oulun seudun joukkoliikennejaosto määräsi OTP:lle yli 650 000 euron suuruisen sanktiomaksun liikennöintisopimusten ehtojen rikkomisesta ja laiminlyönneistä vuoden 2020 jälkipuoliskolla. Toistamiseen OTP joutui maksamaan 290 000 euroa ajamatta jätetyistä bussivuoroista.

Työntekijöidenkään suuntaan kaikki ei ollut kunnossa. Yrityksen vanhat työntekijät olivat AKT-lehden haastatteleman henkilön mukaan tottuneet joustamaan työnantajan hyväksi, mutta yhtäkkiä yritykseen tulikin valtava määrä uusia tekijöitä, jotka eivät noin vain nielleetkään kaikkea. Pikkuhiljaa myös vanhat työntekijät osasivat vaatia oikeuksiaan.

– Aikana, jolloin OTP oli pieni firma, jokaisen kuskin kanssa sovittiin henkilökohtaisesti asioista. Kun yritys kasvoi isoksi, jatkettiin pitkään samalla tyylillä, työntekijä arvelee.

Tankintäytettä ja kylmäainetta itärajan takaa

Vaan ei emoyhtiökään ole näyttäytynyt positiivisessa valossa – kaikkea muuta.

Tullin selvityksen mukaan kahta bussia tankattiin vuosikausia Venäjällä, ja bussien tankeissa oleva polttoaine pumpattiin Suomessa yhtiön säiliöihin ja edelleen sen muihin autoihin. Lisäksi autoissa tuotiin maahan laittomasti R134a-kylmäainetta.

Yhtiötä ja sen keskeisiä henkilöitä syytetään asian tiimoilta muun muassa törkeästä veropetoksesta, salakuljetuksesta ja ympäristön turmelemisesta. Syyttäjä kuvailee tekoja organisoiduiksi ja systemaattisiksi. Traficomin maksuvaatimus tullaamattoman polttoaineen käytöstä on 442 000 euroa.

Vuonna 2020 tuli jo tuomio tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkomisesta, kun tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta oli jätetty noudattamatta ajopiirturilevyn säilyttämistä, esittämistä tai luovuttamista koskevia velvollisuuksia. Käytännössä puutteita oli kuuden kuljettajan osalta ja 12 autoa koskien.

Yhtiö on lisäksi ollut käräjillä palkka-asioihin liittyen. Ongelmia vaikuttaa siis työnantajavelvoitteiden osalta olleen koko konsernin laajuisesti. Emoyhtiön palkanmaksuun ja työaikoihin liittyvistä ongelmista kertoo myös toinen, niin ikään nimettömänä pysyttelevä työntekijä.

Yrityksen taloudelliset vaikeudet kasaantuivatkin kasaantumistaan, ja viime kesänä Mika K. Niskanen Oy hakeutui yrityssaneeraukseen. Saneerausohjelmaehdotuksessa taloudellisten ongelmien keskeiseksi syyksi nähtiin juuri OTP:n ongelmat Oulussa. Tämän vuoden kesäkuun vaihteessa Pohjois-Savon käräjäoikeus vahvisti ohjelman, jossa velkojen määrä tarkentui vajaaseen 5,9 miljoonaan euroon. Niistä leikataan saneerausohjelmassa 85 prosenttia.

Pian Mika K. Niskanen Oy:n jälkeen myös tytäryhtiöt Rautalammin Auto ja Ratakadun Palvelut oy hakeutuivat saneeraukseen.

Emoyhtiö aikoo suorittaa loput velasta vuoteen 2031 ulottuvassa maksuohjelmassa. Suurimpana velkojana on Scania Finans Aktiebolag. Traficomin maksuvaatimukset tullaamattoman polttoaineen käytöstä ovat tosin velkomuksien pahnan pohjimmaisena.

Järjestäjätoimitsija Tiaisen kanta on selvä. Hänen mielestään Niskanen lähti aikanaan aggressiivisesti kasvamaan vain kasvun vuoksi ja loi samalla epäterveen kilpailuympäristön:

– Niskasen imperiumi on markkinahäirikkö, joka polkee hintoja ja työntekijöiden palkkoja. Kukaan muu kuin yrittäjä ei kärsi siitä, jos firma kaatuisi, hän summaa.