Tuusulassa asuva, Helsingistä kotoisin oleva Roosa Raute on 23-vuotias ja ajanut linja-autoa vajaat kolme vuotta. Hänellä on logistiikka-alan perustutkinnon lisäksi merkonomin koulutus, ja aiemmin hän on tehnyt töitä kaupan alalla sekä kuntosalilla. Linja-auton rattiin hän päätyi miehensä esimerkin innostamana.

– Mies ajaa yhdistelmää. Ensin minäkin aioin lähteä kuorma-autoa kuljettamaan, mutta päätin sitten ajaa bussikortinkin. Koulussa suositeltiin sitä, kun sen sai samoilla tuntimäärillä.

Raute tekee omasta tahdostaan 60-tuntia kahden viikon jaksossa, vaikka täysiin tunteihinkin olisi mahdollisuus. Tavallisesti hän ajaa Helsingistä Tampereelle, Turkuun, Heinolaan, Imatralle ja Jyväskylään.

Välillä kuljettajaa kohdellaan törkeästi

– Haukkumista tulee tosi paljon, usein ulkonäön kommentointia. Ja jotkut matkustajat eivät usko, että minä olen se kuljettaja, Raute kertoo.

Näin on tapahtunut haastattelupäivänä, jolloin Raute on ajanut reitin Helsinki–Turku–Helsinki.

– Yksi vanha rouva juuri tänään ignoorasi minut laiturilla, kun tervehdin häntä, ja käveli mieskollegan luokse antamaan laukkunsa.

Työkaveri Jani Hartikkakin on todennut asiakkaiden suhtautuvan Rauteen eri tavalla kuin mieskuljettajiin.

– Usein käy niin, että asiakkaat puhuvat vain miehelle. Minullekin on tultu esittelemään matkalippuja, kun Roosa on ollut kuljettajana. Ja muiden naiskuljettajien kohdalla olen huomannut saman, Hartikka kertoo.

Joskus matkalippua tyrkytetään myös toisen matkustajan katsottavaksi.

– Kun kerran korjasin tällaisen erehdyksen, yksi nainen alkoi huutaa, että mitä, tyttö ajaa bussia, miten voi olla! Suostui sentään lopulta näyttämään lippunsa, sanoo Raute.

Painokelvotonta tekstiä ja ikävää käytöstä

Kehno käytös ei rajoitu tytöttelyyn; välillä teksti on painokelvotonta. Eräille ovat liikaa tilanteet, joissa Raute joutuu selittämään heille linja-auton pelisääntöjä, kuten sitä, että kyytiin noustaan etuoven kautta.

– Kerran yksi nuorten miesten porukka käveli pysäkille jäätyään ihan keskellä tietä niin kuin Euroopan omistajat. Tööttäsin, ja yksi kavereista säikähti niin paljon, että siltä tippuivat housut. Se flippasi siitä ja tuli taukoparkkiin huutamaan minulle. Potkaisi jalan etuovesta läpi.

Käytöstavattomuus ei ole sukupuolisidonnaista, sitä esiintyy niin miehillä kuin naisillakin. Esimerkiksi iäkkäät naiset pitävät oikeutenaan moittia Rauten tekokynsiä tai tatuointeja.

Toisaalta asiakkaiden huono käytös kohdistuu sekä mies että naiskuljettajiin.

– Nuoret ovat kaukovuoroilla ok, mutta paikallisliikenne on eri juttu. Jos heillä ei ole lippua ja minä en päästä kyytiin, he voivat alkaa heittää lumipalloja tai hajottaa autoa. Tätä tekevät joskus kymmenenvuotiaatkin.

Yksi selvästi erottuva ongelmaryhmä ovat päihteiden käyttäjät. Etenkin huumepäissään olevat matkustajat ovat arvaamattomia ja saattavat äityä aggressiivisiksi.

Työkavereiden tuki ja työnantajan asenne tärkeitä

Moni olisi Rauten asemassa jo vaihtanut ammattia. Hän kuitenkin pitää kuljettajan työstä kokemuksistaan huolimatta.

– Toivon, että voisin jatkaa. Ja olosuhteet olisivat sellaiset, että voi työskennellä ilman totaaliväsymystä. Nämä tapaukset eivät yksittäisinä olisi niin isoja ja ne voisi ohittaa, mutta se on raskasta, että niitä tulee jatkuvasti.

Työkaverien tuki on ollut tärkeä tekijä, joka auttaa jaksamaan.

– He ovat joskus tulleet väliin tilanteisiin, kun on ollut joku uhkaavan oloinen tyyppi.

Lisäksi työnantajan asenteella on paljon merkitystä.

– Koen, että nykyinen työnantaja seisoo kuljettajien takana näissä asioissa. Työnantaja uskoo minua ja jälkikäsittelystä huolehditaan.

Toiveissa kulttuurimuutos

Mitä sitten olisi tehtävissä, että matkustajien kelvotonta käytöstä saataisiin jollei nyt kokonaan loppumaan, niin ainakin vähennettyä? Helppoja keinoja ei ole, Raute vastaa. Rikosilmoitusten tekemiseen hän ei ole halunnut lähteä; toiveissa on laajempi kulttuurinmuutos.

– Ehkä tämä muuttuu ajan myötä niin kuin moni muukin asia yhteiskunnassa. Toivon ainakin, että muuttuu. Eihän nyt sukupuolen pidä olla määräävä asia siinä, mitä työtä ihminen tekee.

Liiton toiminnasta voi saada ystäviä

Vuodenvaihteessa Raute aloittaa ensimmäisessä luottamustehtävässään, Onnibussin toisena varatyösuojeluvaltuutettuna. Ammattiyhdistystoiminta on osasto 009:ään eli Helsingin Seudun Linja-autohenkilökuntaan kuuluvalle Rautelle mieluisa harrastus. Parasta siinä on sosiaalinen puoli.

– Tosi mukavaa porukkaa ja hyvin järjestettyjä tilaisuuksia. Nollanollaysissä varsinkin. Pidän monien kanssa yhteyttä myös vapaa-ajalla.

Yhden parhaista ystävistään, Anna Rallin, hän tapasi AKT:n talvipäivillä Oulussa.

– Huomattiin, että ollaan tosi samantyyppisiä ihmisiä. Molemmat kuljettajia tietysti, mutta muutenkin. Ajatellaan samalla tavalla ja tykätään samoista asioista. Me ollaan iso vertaistuki toisillemme.