Ahtaajaosaston puheenjohtaja nauttii merestä myös vapaa-ajalla
Beatrice Rosenlund on työskennellyt satamassa ahtaajana jo 20 vuoden ajan. Hän on myös harvinainen tehtävässään. Ammattiosastonsa Loviisan ja Valkon Ahtaajat ry:n (os. 135) vetäjänä hän on ainoa satamaosaston naispuheenjohtaja Suomessa.
Eipä niitä muita ole tullut vastaan, Rosenlund myöntää.
Loviisan Valko on pieni ja erikoistunut satama, jossa käsitellään puutavaraa ja kierrätyspolttoainetta. Polttoaine on paalattua muovisilppua, jota rahdataan Britteinsaarilta. Pakotteet lopettivat kivihiilen ja puun tuonnin Venäjältä, nyt tuodaan sen sijaan käytettyä ja silputtua teollisuuden pakkausmateriaalia kaukolämpövoimaloiden polttoaineeksi.
Ensimmäiset polttoainekuormat tuotiin Rosenlundin muistin mukaan loka-marraskuussa. Näiden lisäksi Valkon kautta kulkee terästä ja metalliromua. Valkon satamassa on 26 työntekijää, ja kaikki kuuluvat ammattiyhdistykseen.
Rosenlund kehuu työporukan yhteishenkeä. Koskaan ei ole tullut sellaista oloa, että hän olisi miesporukassa jotenkin ulkopuolinen. Pelin henkeen kuuluu, että tarvittaessa sanavalmis nainen letkauttaa takaisin ja pistää porukan ruotuun.
Sataman pienuus ja erikoistuminen tekee sen, että töitä on välillä vähänlaisesti. HaminaKotkan satama on lähellä, mutta se ei kuitenkaan ole suoraan Loviisan kilpailija, niin erilainen on satamien profiili. Satamaoperaattori on yksityinen yritys.
Rosenlund antaa kiitosta satamaoperaattorille siitä, että se pyrkii mahdollisuuksien mukaan pitämään kaikki töissä. Jos ei muuta, niin siivotaan paikkoja. Siivoukselle on tarvettakin, sillä jätesilppu on herkkää leviämään. Siisteys on myös työturvallisuustekijä. Lomautuksia on joskus pakko tehdä, kun töitä ei ole, mutta kaikki ovat saaneet pitää työpaikkansa. Kaikki tekevät kaikkea, ja tehtäviä vaihdetaan vuorotellen.
– Ajan Volvolla, toimin merkinantajana ja jalkamiehenä, kuvailee Rosenlund.
Mainittu Volvo on työkone, jolla siirrellään esimerkiksi juuri jätepaaleja.
Meri on Rosenlundille koko elämä. Satamatyössä on parasta juuri meren läheisyys. Lisäksi hän veneilee vapaa-ajalla tai harrastaa koiran kanssa. Puolitoistavuotiaalla jackrussellinterrierillä on energiaa pienen ydinvoimalan verran.
Tärkeimmiksi asioita, joita kevään tes-kierroksella saatiin Rosenlund nostaa lepoaika-asiat, mutta sanoo heti perään, että myös palkankorotus on arjessa tarpeen. Kaikki on kallistunut. Ahtaaja näkee, että palkassa kuuluukin olla olosuhdelisää. Meren äärellä viima on raaka ja aurinko on polttava.
– Meillä on välillä 30 astetta lämmintä ja välillä 25 astetta pakkasta – ja kaikkea siltä väliltä.
– Tyytyväinen ei silti ikinä voi olla, Rosenlund sanoo vinosti hymyillen.
Hallitusohjelmasta ei etukäteen kuulunut mitään hyvää. Lopputulosta on ihmetelty koko kesä. Rosenlundin mielestä ei ole hyvä, että leikataan pois sellaisia asioita, joita on saatu pitkän ajan kuluessa järjestymään ammattiliittojen tuella.
– Miksi leikataan työttömiltä? Täytyy olla muita ratkaisuja, joista säästää.
– Miksi yrityksen omistajien pitäisi saada aina suurempia osinkoja? Työntekijäthän tekevät kaikki työt, hän ihmettelee.
Suomalaisista 61 % on sitä mieltä, että lakko-oikeus on tärkeä, kertoo Elinkeinoelämän valtuuskunnan julkaisema tutkimus. Viime talvena oli nähtävissä, että osa työnantajaliitoista oli konfliktihakuisia, eivätkä ne suostuneet järkeviin neuvotteluihin, jolloin ainoaksi neuvottelukeinoksi jäi lakko. Lakko-oikeus on Rosenlundin mielestä perusoikeus, ja Suomessa tulisi kehittää työoloja niin että työntekijän asemaa parannettaisiin. Hän pelkää, että kerran taisteltuja oikeuksia aletaan purkaa.
Tulevaisuus näyttää Loviisassa silti kohtalaisen valoisalta. Kaavailuissa on, että Italiasta tulevaa polttojätettä tulisi myös Loviisan sataman kautta.
– Kunhan on töitä ja sopu säilyy niin hyvä, Rosenlund summaa.