Voitto irtosi Stadin ahtaajille tasaisella suorittamisella. Moni muu sortui ajovirheisiin ja juoksemiseen.

Potkukelkkailukilpailun lähtöalueella yksi joukkue vertailee kenkiensä nastoja asiantuntevan näköisenä. Noiden täytyy olla lajin harrastajia. Kysytään.

Seurue repeää nauramaan.

– Ei olla ikinä ennen kokeiltukaan, osasto 006:n porukka kertoo.

Ensimmäisten erien perusteella laji on uusi monelle muullekin. Suorituksissa nähdään jos jonkinlaista kokeilua. Yhdet juoksevat koko matkan, toisten kelkka keulii ja vikuroi, kolmannet kaatuvat käännöksessä tai vauhdinotossa.

Toisten tekniikoiden seuraaminen kuitenkin auttaa, ja loppua kohti vedot paranevat yhdellä jos toisella.

– Ei se ollut niin vaikeaa kuin näytti. Kivaahan se tämmöinen on, kun ei tarvitse tosissaan vääntää, tuumaa Jari Keronen 006:n suorituksen jälkeen.

– Minäkin pelkäsin, että kaadun, mutta hyvin se meni, Pirjo Stolt sanoo.

”Voittamaan tänne tultiin”

Alkuerien jälkeen Stadin ahtaajien joukkue julistaa itsensä ennakkosuosikiksi.

– Voittamaan tänne tultiin, sanoo Hannu Sairanen.

– Vaikka kukaan meistä ei ole kyllä nähnytkään potkukelkkaa 30 vuoteen, Timo Röppänen jatkaa.

Oikeassa joukkue silti on kisakunnostaan: voittohan sieltä napsahtaa. Monen muun joukkueen matkaa hidastavat virheet ja virhearviot, mutta Stadin ahtaajat onnistuvat pitämään tasaisen sujuvan tahdin koko ajan.

– Tämä on hieno hetki näin melkein eläkkeellä. Kiitän teitä kaikkia, sanoo joukkueen vanhin Viljo Laitinen koskettavassa voittopuheessaan.