Mikko Räsänen on tänä vuonna hakemassa Saskin lähettiläskoulu- tukseen jo toisen kerran. Lähettiläselämä on tuonut perspektiiviä.
Rumpali, ahtaaja ja solidaarisuuslähettiläs – tärkeysjärjestys vaihtelee
Haminalainen Mikko Räsänen on ahtaaja, solidaarisuuslähettiläs ja rumpali. Hän on myös työpaikkansa BB Logisticsin varapääluottamusmies jo yli kuuden vuoden ajalta. – Järjestäytymisprosentti on 99, hän kehaisee.
Solidaarisuustyöhön Räsänen tutustui ollessaan luottamusmiesten koulutuksessa kolme vuotta sitten. Tuolloin SASK:n edustaja kävi puhumassa, ja lähettilästyö vaikutti kiinnostavalta, ja kipinä syttyi. Lähettiläskoulutuksessa kiinnosti se havainto, että muissa maissa on puutteita ihan perusasioista. Työympäristö ei aina ole terveellinen eikä turvallinen, ja yhdistystoiminta ei ole vapaata. Ensimmäinen askel puuttumiseen on tiedon lisääminen.
Jo ennen SASK-lähettiläsaikaa hän oli kiinnostunut siitä, millaisissa oloissa töitä tehdään muualla. Epäkohtia on muuallakin kuin kehitysmaissa. Puolasta tulevien siirtotyöläisten kohtelu Sotshin olympialaisten rakennustöissä järkytti häntä. Yhdysvalloissa työsuhdeturva on olematon, ja työntekijä voi saada välittömät potkut pienestäkin, eikä lainsäädäntö tunne lomia ollenkaan.
– Naama ei miellytä tai sanoo jonkin tosiasian, joka ei miellytä pomoa. Sitten on viisi minuuttia aikaa kerätä tavarat, vartija tulee saattamaan ulos.
Pientä toivoa, miten työntekijöiden oloissa
Räsänen kertoo kokonaiskuvan olevan sellainen, että kehittyvissä maissa työolot ovat todella karut mutta ne ovat paikoin hiljalleen kohenemassa. Hän nostaa esiin lapsityövoiman, jonka käyttö tekstiilialalla saa yhä useammin ostajat kaikkoamaan ja sitä kautta työntekijöiden olot hiljalleen kehittyvät. Työtä ongelmien parissa silti riittää.
– Monissa maissa lainsäädäntö periaatteessa sallii luottamusmiehet, mutta vaalit ovat valitettavasti täysin järjestettyjä näytösvaaleja. Tulos on sovittu etukäteen ja ehdolla on henkilöitä, jotka eivät halua AY-toimintaa työpaikalle.
Lintukodossa voi olla vaikea käsittää, miten heikosti asiat voivat jossakin muualla olla.
Räsänen mainitsee tuoreen tapauksen Keniasta. Siellä on lainsäädäntö, jonka mukaan esimiehet eivät voi olla ammattiliiton jäseniä. Ilmailualan työnantaja muutti kaikki työntekijät paperilla esimiehiksi, jolloin he eivät voineet kuulua liittoon. Lähettiläskoulutuksen aikoihin pinnalla oli Qatarissa järjestettävien jalkapallon MM-kilpailujen siirtotyöläisten ongelmat.
Länsimaissa taas on havaittavissa hienoista etujen heikkenemistä, mutta asiat ovat kuitenkin suhteellisen hyvin.
– Se, että omasta autosta hajoaa iskarit, on pieni murhe verrattuna siihen että muissa maissa ihmiset joutuvat päivittäin taistelemaan saadakseen elannon.
– 50 vuotta sitten monessa maassa oli sellaista, että AY-liikkeestä puhuminenkin saattoi johtaa siihen että puhuja ammuttiin. Se oli todella brutaalia.
Vuonna 2021 lähettiläskoulutus oli koronan takia etänä, mutta nyt toiminta on palannut lähitapaamisiin. SASK-lähettiläitä saatetaan pyytää puhumaan tilaisuuksiin kertomaan kohdealueiden työoloista ja niihin järjestetään tutustumismatkoja. Matkoille Räsänen ei ole vielä päässyt. Häntä kiinnostvata yhteiskunnalliset olot muissa maissa, ja lähettiläälle tällaista tietoa on tarjolla yllin kyllin.
Vastapainoa elämään tuo musiikki
Räsänen laulaa kuorossa ja on taitonsa saattelemana päätynyt myös teatterimusikaaleihin, mutta rakkaus rumpuihin syttyi jo musiikkiluokalla.
Musiikin ympärille on syntynyt jo parikymmentä vuotta kasassa ollut oma bändi, jonka tyylilaji on trash metal. Yhtyeen nimeen sisältyy sanaleikki. Koska tyylilaji tarkoittaa suoraan käännettynä romumetallia bändi katsoo olevansa jätehuolto. Näin syntyi nimi Waste Management. Keikoilla soitetaan Panteraa, Megadeathia, Metallicaa ja Black Sabbathia.
Rumpujen soittaminen vaatii riittävää kuntoa ja Räsänen pyrkii harjoittelemaan ainakin parina iltana viikossa ja keikkakaudella useamminkin. Liian pitkän tauon huomaa käsien nopeasta väsymisestä. Vain harjoittelemalla jaksaa soittaa läpi keikan.
