– Ensimmäiset bussit lähtee liikkeelle aamulla puoli neljältä, ja me oltiin portilla heti kolmelta, kun lakko alkoi, kertoo pääluottamusmies Janne Nikama.

Helsingin seudun liikenteen linja-autovarikolla Pasilassa osa kuljettajista oli tulossa töihin tavanomaiseen tapaan, mutta he kääntyivät portilta takaisin keskusteluaan lakkovahtien kanssa.

– Vaikea sanoa tarkkaan, mutta ehkä 10-15 prosenttia autoista on ajossa. Pienempi määrä se on mitä minä etukäteen pelkäsin, Nikama arvioi.

Vaikka osa linja-autonkuljettajista teki päätöksen mennä töihin, niin portilla u-käännöksen tehneisiin perustelut tehosivat.

– Kerroimme heille, mitä varten täällä ollaan. Kuljettajissa on paljon ulkomaalaisia, ja monella kyseessä oli tietämättömyys sopimusneuvotteluista ja lakosta, eivätkä he välttämättä ole ymmärtäneet kaikkea, mitä asioista on puhuttu ja viestitetty.

Janne Nikama toimii Pohjolan Liikenteen työntekijöiden pääluottamusmiehenä ja ammattiosasto 009:n eli Helsingin seudun linja-autohenkilökunta ry:n sihteerinä. Hän sanoi lakkovahtien seuraavan Bussitutka-sovelluksesta, miten paljon linja-autoja liikennöi pääkaupunkiseudulla.

– Se kyllä vähän sotkee kuvaa, että kolme pienempää firmaa ei ole lakon piirissä.

11,5 tunnin työpäivä kuormittaa kuljettajia

Aamupäivällä lakkovahteja seisoi Pasilassa noin kaksikymmentä. Sää oli nollan pinnassa ja kevätaurinko lämmitti; portin pieleen oli tuotu grilli, termospulloja, retkituoleja ja muuta asiaan kuuluvaa varustusta, minkä lisäksi ammattiosasto oli järjestänyt mahdollisuuden käydä syömässä läheisellä huoltoasemalla. Varikon verkkoaidan toisella puolella oli rivi linja-autoja ja toisella puolella henkilökunnan lähes tyhjä parkkipaikka.

– Yleensä on toisinpäin. Busseja on muutama ja henkilökunnan autoja koko alue täynnä, sanoo Nikama tyytyväisenä näkymään.

Lakon tavoitteet olivat porukalle selkeät.

– Palkkaa haetaan lisää ja työaikaa halutaan lyhyemmäksi, taukoja väliin.

Nykyisen työehtosopimuksen mahdollistama 11 ja puolen tunnin työpäivä – tes-kielellä ilmaistuna työhönsidonnaisuusaika – on yksinkertaisesti liian raskas.

– Viisi ja puoli tuntia ajetaan, sitten puolen tunnin palkaton tauko ja sitten vielä viisi tuntia ajoa. Varsinkin pääkaupunkiseudun hektisessä liikenteessä se on rasittavaa, kun täytyy koko ajan pysyä erityisen skarppina, kuvailee Nikama.

Myös yksittäisistä vapaapäivistä halutaan eroon, sillä työn kuormittavuuden takia niiden aikana ei ehdi tehdä juuri muuta kuin nukkua, syödä ja levätä. Aitoa omaa aikaa ne eivät kuljettajille tarjoa, joten vapaata olisi aina oltava vähintään kaksi päivää putkeen.

– Vuoro voi loppua 23.30, sitten alkaa vapaapäivä. Sen jälkeen seuraava vuoro alkaa aamulla 4.30. Se on selvää, että päivä menee täysin palautumiseen.

Nikama korostaa, että jos työnantajat eivät ota työssäjaksamisen ongelmia vakavasti, he sahaavat omaa oksaansa, ja seurauksena on kuljettajapula. Merkkejä siitä on näkyvissä jo nyt, ja nuoria on vaikea saada jäämään alalle.