Oulun aluetoimitsija Tero Anttonen laskeskelee, että kaupungissa on reilut kolmisensataa linja-autonkuljettajaa, joista lähes kaksisataa ovat nyt lakossa. Oulun katukuvassa ei linja-autoja näy entiseen tahtiin.

- Parisenkymmentä autoa on saatu esimiesten ja liittoon kuulumattomien voimin liikkeelle Koskilinjoilla.

Koskilinjojen portilla on aamuisin noin 40 lakkovahtia paikalla. Se on pieni mielenosoitus joka aamu, mikä kertoo siitä, että väki on tosissaan. Hyvä henki tuo mukanaan yhteenkuuluvuuden tunteen.

- Tunnelma on loistava. Meillä on selvänä se, että asioiden pitää nyt muuttua.

Anttosen mielestä sopimusneuvottelujen polttavin tavoite olisi saada kuljettajien työajat ja lepoajat järkeviksi ja toiseksi taukopaikkojen järjestyminen. WC:ssä käymiseen pitäisi olla paremmat mahdollisuudet. Kyse on kirjaimellisesti perustarpeista.

Anttonen muistuttaa, että tavoitteena ei ole pelkkä paperilla oleva tauko vaan todellinen tauko - ei sellainen, joka kuluu aikataulun kuromiseen.

Kun työ on suurta tarkkuutta vaativaa ja päivät pitkiä, yksi vapaapäivä ei riitä palautumiseen vaan niitä tarvitaan kaksi peräkkäin.

- Sitä signaalia on tullut, että kun työssä on jatkuva kiire eikä saa palautua kunnolla, ihmiset väsyvät. Sitten alkaa sairauspoissaolot lisääntymään, Anttonen kuvailee tilannetta.

Hän näkee ainoaksi ratkaisuksi sen, että työnantajat laittavat "kättä taskuun" ja hoitavat nämä asiat kuntoon.

Oulussa työnantajapuoli ymmärtää lakkolaisia melko hyvin, onhan työntekijöiden jaksaminen lopulta heidänkin etunsa. Välit työnantajaan ovat säilyneet mutkattomina.

Sen perusteella, mitä Anttonen on radiosta ja muualta kuullut, suuri yleisö ymmärtää lakon tarpeellisuuden. Jokainen kyytiin astuva haluaa, että kuljettaja on virkeä ja levännyt.