Kevään pitkät poliittiset työtaistelut eivät ole olleet AKT:lle helppoja. Lakot ovat vaatineet isoa taloudellista panosta, mutta myös raskaita päätöksiä. Yhteiskunnallinen mieliala pysyi silti kuukausien mittaan lakkoilijoiden puolella. Vaikka gallupit osoittivat pientä lakkoväsymystä, SAK:n Verianilla teettämä tutkimus osoitti, että yli puolet suomalaisista hyväksyi lakot (13.3.). Vielä suurempaa oli tuki sille, että hallituksen tulisi neuvotella palkansaajaliikkeen kanssa.

AKT on näkynyt ja kuulunut myös mediassa niin politiikkaradiossa, A-studiossa kuin Viimeinen sana -ohjelmassa. Näkyvyyttä on ollut paitsi lakkojen myös kannanottojen osalta. Esimerkiksi 12.4. Iltalehdessä paikallisesta sopimisesta: ”AKT:lla on todellinen pelko, että syntyy aloja, joilla ei ole minkäänlaisia työehtoja”.

AKT:n työtaistelut on noteerattu myös kansainvälisesti. Esimerkiksi puoli miljoonaa ahtaajaa osoitti tukeaan Kansainvälisen kuljetustyöntekijöiden federaation ITF:n kautta. Tukensa ilmaisi myös Pohjoismainen kuljetustyöntekijöiden liitto NTF, Ruotsin suurin ammattiliitto Kommunal ja Norjan ammattikuljettajien liitto Yrkestrafikkforbundet.

– Tässä ollaan tosissaan ja isojen asioiden edessä. Suurin merkitys näillä työtaisteluilla on ollut siinä, että asia nyt varmasti ymmärretään. Kun suomalaista työelämää viedään selvästi heikompaan suuntaan työntekijöiden kannalta, niin kukaan ei pääse sanomaan, ettei tiennyt mitä tapahtuu. Olemme saaneet suomalaiset työntekijät tietoisiksi siitä, mitä heikennykset ja leikkaukset pitävät sisällään ja myös sen, mikä merkitys tästä eteenpäin kaikilla tulevilla eduskuntavaaleilla on, AKT:n puheenjohtaja Ismo Kokko sanoo.

Nyt jokaisen pitäisi tajuta, että työelämä tulee muuttumaan. Isossa mittakaavassa suomalaista sopimusyhteiskuntaa, jossa työmarkkinajärjestöt neuvottelevat keskenään, ei enää ole samalla tavalla kuin se on aiemmin ymmärretty.

– Toki meillä on edelleen sopimustoimintaa, mutta isossa kuvassa asiat on siirtyneet päätettäväksi eduskuntaan. Joka kerta kun suomalainen ihminen äänestää, pitäisi miettiä, mitä annettu ääni merkitsee oman työnteon kannalta, Kokko toteaa.

”Me olemme olleet eturintamassa”

– Me AKT:ssa olemme olleet eturintamassa protestoimassa tätä oikeistohallituksen harjoittamaa työelämänheikennyspolitiikkaa vastaan. Kiitokset joka ikiselle AKT:n jäsenelle, että tuki on ollut vahvaa ja siihen on ollut hyvä luottaa.

Työmarkkina-asiat ovat nyt aivan oikeasti ja konkreettisesti politisoituneet. Tämä kaikki muuttui vaalipäivänä vuosi sitten huhtikuussa.

Työelämäasiat, jotka aikaisemmin sovittiin järjestäytyneiden työnantajien ja työntekijöiden välillä, on siirretty eduskuntaan. Ja ne on siirretty siksi, että 70 prosenttia kansasta äänesti ja äänestää jotain muuta kuin työväenpuolueita. Kokko arvioi, että niin kauan kuin tilanne pysyy tällaisena, asiaan tuskin tulee muutosta.

– Mikäli tilanne muuttuisi eduskunnassa toisenlaiseksi, työnantajat tulisivat todennäköisesti toisiin ajatuksiin, että ”sovitaanko taas”.

Nyt EU-vaalit ja niissä äänestäminen ovat tärkeämpi asia kuin koskaan. Tämä muutos, mikä tapahtuu nyt Suomessa, on vaarassa tapahtua koko Euroopan mittakaavassa.

– Jos keskustaoikeiston konservatiivit ja laitaoikeisto saavat vaalivoiton, niin tämä sama oikeistopolitiikan vyöry toistuu Euroopassa. Sitä pelätään muissakin Pohjoismaissa, kuten Norjassa, jossa on seuraavaksi parlamenttivaalit.

Muutosta voi tehdä omalla työpaikalla

Vähintä, mitä yksittäinen AKT:n jäsen voi tehdä, on käydä keskustelua näistä asioista työpaikalla. Jokainen voi kertoa muille mielipiteensä.

– Kaikista pahin juttu on olla hiljaa. Ei tarvitse tehdä puhumiseen niin korkeaa kynnystä. Sitten ehkä rohkaisisin, että kyllä työpaikoilla saa puhua politiikkaa. Koska poliittiset päätöksentekijät vaikuttavat työntekijöiden asemaan, miksi työntekijät olisi suljettu pois siitä keskustelusta.

Kokko muistuttaa, että jos työpaikalla sanotaan, että ”täällä ei ole hyvä puhua politiikkaa”, sillä tarkoitetaan, ettei ole hyvä puhua yhteiskunnallisista epäkohdista tai epätasa-arvosta. Muuten politiikan puhumisen nähdään olevan ”ihan ookoo”. Eli jos puhutaan kodista, uskonnosta ja isänmaasta, se on hyväksyttävää asia. Jos taas puhutaan ihmisoikeuksista, se on ikävää politiikkaa.

Työpaikoilla tarvitaan jämäkkää ja todella aktiivista toimintaa tulevina kuukausina. Uusia lakeja tulee voimaan, mutta työehtosopimuksista neuvotellaan jälleen ensi vuoden alussa. Sitä silmällä pitäen työpaikoilla tarvitaan jäsenhankintaa ja uusia jäseniä.

– Joka ikisellä työpaikalla on tärkein asia, onko työehtosopimuksia ja mikä niiden sisältö on.

– Jatkossa meidän suurin huolenaiheemme on, tehdäänkö enää työehtosopimuksia sillä tavalla kuin me olemme Suomessa tottuneet. Mikä on luottamusmiesten asema työpaikoilla? Miten ihmiset tulevat näiden leikkausten jälkeen toimeen?

Pitkälti tämä tarkoittaa sitä, että työehtosopimuskierroksella pitää puntaroida, voidaanko saada meidän jäsenillemme jotain asioita takaisin tai voidaanko puolustaa olemassa olevaa? Sitä, mikä lainsäädännössä mahdollisesti menetetään.

Nyt ratkotaan myös sitä, miten tulevat sukupolvet pärjäävät.

– Tuleeko Suomesta Amerikan kaltainen maa, jossa tehdään kahta tai kolmea työtä, eikä tulla omalla palkalla toimeen.

Positiivista virettä kuitenkin näkyy

Myönteinen asia tässä tilanteessa on Kokon mukaan se, että järjestäytyminen nousee aivan toisenlaiseen arvoon kuin mitä se on viimeiset vuosikymmenet ollut.

– Nyt viimeistään työntekijöiden on herättävä siihen, että sillä, mitä itse tekee, on merkitystä. Joka ikisellä yksilöllä on merkitystä. Kääntäen niin, että kun järjestäytyminen pääsi rapautumaan, niin tässä on lopputulos.

Työehtojen määräytyminen kulkee nyt kohti työpaikkoja ja yksilöitä. Siinäkin mielessä järjestäytymisellä on ihan sama merkitys kuin 100 vuotta sitten, kun ammattiyhdistysliike aloitti.

– Ihminen voi omalla tekemisellään vaikuttaa, se on ihan ratkaisevaa.