Tervehtiminen kertoo hyvistä tavoista ja toisen ottamisesta huomioon. Asia kiinnosti laajemminkin yleisöä, kun uutinen liiton kyselyn tuloksista julkaistiin mediassa heinäkuussa. Muutama toimittaja innostui selvittämään oman alueensa tilannetta. Esimerkiksi Yle Pohjanmaa tarttui aiheeseen.

Kuljettajat tekevät asiakaspalvelutyötä, jossa kohtaamisilla on merkitystä. He olivatkin lähes yksimielisiä siitä, että tervehtiminen bussiin noustessa tai siitä poistuessa kertoo toisen huomioimisesta. Tervehtiminen merkitsee, että kuljettajaa arvostetaan paitsi työntekijänä myös ihmisenä. Kuljettajat saivat kommentoida aihetta kyselyn avoimissa vastauksissa. Vastauksia tuli kymmeniä ja ne osoittivat, että aihe oli kuljettajille tärkeä.

”Kyllä se piristää ja tuo hyvän mielen.”

”Antaa motivaatiota ja auttaa jaksamaan.”

”Tuo tunteen, että kuljettajakin on ihminen.”

Moni kuljettaja kertoi itse tervehtivänsä ensin koska pääsääntöisesti matkustaja kyllä vastaa siihen. Joskin osa tuntuu silti kulkevan ”napit korvilla ja katse kännykässä”.

Tervehtiminen huomioi toisen, kanssakulkijan ja tunnustaa sen, että kuljettaja on asiakaspalvelutehtävässä työskentelevä ihminen.

Toisaalta osa kuljettajista ymmärtää sen, että etenkään ruuhkaisella pääkaupunkiseudulla ei aina voi tervehtiä jokaista, kun matkustetaan lyhyitä matkoja ja matkustajia ”tulee sisään ja ulos jatkuvalla syötöllä” myös keskiovista. Kaikki eivät koe tervehtimistä tärkeäksi. Kuljettajat arvioivat, että joku voi olla omissa ajatuksissaan eikä siksi tervehdi. Usein tuntuu kuitenkin auttavan se, että itse tervehtii ensin. Jopa nuoria voi erään kuljettajan mukaan vakiolinjoilla jopa kouluttaa tervehtimään.

Useimpien mielestä kuitenkin on kiva, että moikataan, sillä silloin:

”Tuntee olevansa ihminen”

”Tervehtimien merkitsee sitä, että asiakas on ottanut minut huomioon ja minulle tulee olo että haluan palvella heitä hyvin”

Tervehtiminen voi merkitä myös henkilökohtaisempaa kontaktia kuljettajan ja matkustajan välillä, jolloin häiriöitäkin tulee vähemmän.

”Minä tervehdin jokaisen kyytiin nousijan ja erityisesti huomioin lapset. Se tuo päivään hyvää mieltä myös minulle. Mykät teinitkin ovat oppineet kiittämään, kun tervehdin ensin itse ja sanon heipat. Tekee hyvää tunnelmaa seuraavaan kohtaamiseen ja jos joskus jotain ongelmaa helpompi jatkaa etiäpäin, kun joskus jo kohdattu paremmissa merkeissä. Luulen myös, että omalla tervehtimiselläni myös autoni on yleensä siisti asiakkaiden jäljiltä, roskia on vähän.”