Kotkan autoalan työntekijöiden yhdistyksen jäsenistä suurin osa on linja-autonkuljettajia, mutta joukossa on myös joitakin taksinkuljettajia. Henna Heijarista tuli yhdistyksen puheenjohtaja vuoden 2024 alussa vähän kuin vahingossa.

– Ne, keitä ehdotettiin, eivät suostuneet. Sitten minua ehdotettiin ja suostuin, hän kertoo.

Heijari löysi itsensä heti syvästä päädystä. Ensimmäisten tehtävien joukossa oli organisoida linja-autonkuljettajien lakko helmikuun alussa.

– Moni soitti ja kyseli lakkoavustuksista, enkä tiennyt niistä mitään. Kyllä nekin saatiin lopulta hoidettua. Paljon on vielä oppimista.

”Olen saanut tosi paljon tukea”

Tapahtumien kulku kertoo, että Heijarille liiton ajamat asiat ovat tärkeitä. Yksin häntä ei ole jätetty, siitä hän on kiitollinen yhdistyksen porukalle.

– Toimikunnan jäseniltä olen saanut tosi paljon tukea ja he ovat neuvoneet, mitä pitää tehdä.

Hän toivoo, että useampi kuljettaja ymmärtäisi, että YTK on vain työttömyyskassa eikä siitä ole apua muissa vaativissa tilanteissa. Heijari arvelee, että Loimaan kassan halpuus houkuttaa työkavereita mutta järjestäytymisasteen lasku voi vielä kostautua.

Heijari kokeili muitakin ammatteja ennen kuin päätyi auton rattiin, mutta kuljettajan työ tuli tavallaan isältä tyttärelle. Isä on ollut alalla.

Ajaminen on hänestä mukavaa itsenäistä työtä. Kukaan ei hengitä niskaan niin kauan kuin lasti löytää tiensä oikealla hetkellä oikeaan paikkaan. Joskus kyydissä on alalle kouluttautuvia harjoittelijoita. Pitkien keikkojen vastapainona on lyhyempiä päiviä, jolloin kotiin voi lähteä, kun hommat on tehty.

Naiskuljettajia on jo niin paljon, että Suomessa naisia ei enää katsota epäillen. Ulkomailla tilanne on vielä erilainen.

– Itä-Euroopan maissa ei ole naiskuljettajia niin ne eivät voi käsittää, miksi nainen ajaa isoa autoa, hän kuvailee.

Tarkkuus päihittää voimankäytön

Työssä pärjää ilman suuria lihaksia, sillä tarkkuus on voimaa tärkeämpää.

Tien päällä pääsee näkemään maailmaa ulkomaita myöten eivätkä päivät ole samanlaisia. Ahtaajien lakon aikaan ulkomaankeikkoja oli enemmän, kun tavara vietiin perille asti pyörien päällä. Maailmanpoliittiset heilahdukset näkyvät kuljettajan työssä. Aiemmin kohdemaa saattoi olla Venäjä, mutta maan hyökättyä Ukrainaan kuljetukset sinne ovat lakanneet.

Heijarille pitää seuraa hytissä huoltoasemalta hankittu apina. Se on katsellut maailmaa korkealta jo lähes kaksi ja puoli vuotta. Apina liittyy näihin poliittisiin heilahduksiin siten, että se on hankittu matkalla Ouluun juuri ennen sodan alkamista. Samaa reittiä ei enää ajeta, sillä se liittyi Venäjän-kauppaan. Apina on saanut sen jälkeen kavereita, ja Heijari arvelee, että pehmoleluperhe voi vielä kasvaa.

Hän tykkää työstään, mutta tavallaan on ymmärrettävää, ettei kuljettajan penkki ole nykynuorelle ainakaan ykkösvaihtoehto. Tunkua kuljetusalalle ei ole.

Heijari on mielissään myös nykyautojen tekniikan mukanaan tuomasta mukavuudesta. Volvo on hänestä hyvä työkalu, jossa hallintalaitteet ovat käden ulottuvilla, vaikka kollegoiden mielestä Scania ja V8 on se ainoa oikea. Risut lähtevätkin työpaikan ulkopuolelle. Jos pyörien alla vilistävä asvaltti olisi paremmassa kunnossa Suomen teillä, olisi sillä suora vaikutus kuljettajan työmukavuuteen, mutta suuria parannuksia tuskin on näköpiirissä.

Kumipyöräliikenne pitää Suomen talouden silti osaltaan liikkeessä.

Syksyllä tuoretta puheenjohtajaa kutsuvat Kiljavan penkit, sillä hän tietää tarvitsevansa vielä lisäoppia tehtävässään. Jäsenten neuvonnan lisäksi Heijarin vastuulla on muun muassa osastonsa somekanavat ja erilaisten tilaisuuksien organisointi.

Elokuussa osaston jäsenille on jo järjestymässä virkistymispäivä Kotkan saaristossa ja paikalle on kutsuttu väkeä myös naapurikaupungista. Suunnitelmissa on järjestää myös infopäivä liiton toiminnasta Kotkan torilla.