Linja-autonkuljettaja Auror Kiseri oli yhdeksänvuotias, kun hän muutti perheensä kanssa Jugoslavian hajoamista seuranneiden sotien seurauksena Kosovosta Suomeen. Taustaltaan Kiserit ovat Kosovon albaaneja.

Ensimmäisen kosketuksen Suomeen perhe sai Oulussa Heikinharjun vastaanottokeskuksessa. Sieltä perhe muutti ensin Haukiputaalle ja sitten Tampereelle, missä Auror kävi ammattikoulussa painajalinjan ja työskenteli Aamulehden kirjapainossa.

Helsinkiin Auror Kiseri muutti 2005 syksyllä. Uusi työpaikka löytyi kuljetusalalta. Nyt, nelikymppisenä, hänellä on takanaan yli 12 vuotta linja-autonkuljettajana ja komea ura erilaissa luottamustehtävissä. Työpaikkansa Nobina South Finlandin työsuojeluvaltuutettuna hän toimi vuosina 2013−2015 ja pääluottamusmiehenä vuodesta 2015 eteenpäin. Ammattiosastonsa AKT:n Espoon osaston 048:n puheenjohtajana hän ollut vuodesta 2017. Hän on myös AKT:n valtuuston ja linja-autojaoston jäsen.

Kansainvälinen ala

Linja-autoala on yksi Suomen kansainvälisimmistä aloista. Kiseri sanoo, että esimerkiksi työnantajansa Nobinan palveluksessa kuljettajia on yli 70 eri kansallisuudesta. Linja-autonkuljettajien ammattikunta alkoi kansainvälistyä 1990-luvun alussa. Se, että on opittu toimimaan taustoiltaan erilaisten ihmisten kanssa selittää hänestä myös sitä, ettei työpaikalla esiinny juuri lainkaan rasistista käytöstä.

Tätä tukee myös SAK:n jäsentutkimus vuodelta 2019. Sen mukaan työperäiseen maahanmuuttoon suhtautuvat myönteisimmin työntekijät, jotka ovat työskennelleet maahanmuuttajien kanssa.

– Ainoa tapaus, jonka muistan muutaman vuoden takaa, on tapaus, jossa Herttoniemessä taukotilan yhteydessä olevan muslimien rukoushuoneen mattoa oli tallottu.

Kiseri uskoo, että linjoilla kuljettajat saavat kuitenkin osakseen rasistista kohtelua, lähinnä kommentointia. Eniten hän uskoo siihen vaikuttavan kuljettajan ihonvärin. Myös heikko suomen kielen taito lisää riskiä saada osakseen rasistista kohtelua. Kovin vähän tapauksia hänen korviinsa kuitenkin on kantautunut. Tätä selittää ehkä se, että aihe on arka ja siitä on vaikea puhua.

Ihonvärillä merkitystä

Kiseri sanoo, ettei itse ole kokenut syrjintää taustansa takia.

− En oikeastaan ikinä. Tai että jos nyt vähän miettii, niin taisi olla Haukiputaalla ja muistaakseni seiskaluokalla. Silloin maihari-uusnatsi-meininkiä oli aika isostikin siellä päin. Silloin mulle kerran sanottiin, että `suosi suomalaista, potki pakolaista`, mutta siinä kävi kaverille huonosti. Se on se ainoa kerta, kun minua on oikeastaan syrjitty.

Kiseri uskoo, että tähän on vaikuttanut se, että hän on vaaleaihoinen, sinisilmäinen ja puhuu hyvin suomea. Nuoruuden urheiluharrastus ja sosiaalinen luonne auttoivat lisäksi sopeutumaan Suomeen.

− Olen pelannut jääkiekkoa ja jalkapalloa ja mennyt nuorempana vapaa-ajan harrastuksen parissa ja sen porukan kanssa.

Ay-toiminnassa vähän syrjintää

Ammattiyhdistystoiminnassa Kiseri ei ole ainakaan sanottavasti törmännyt rasismiin.

– Jos minua on syrjitty, niin se on johtunut luonteesta, hän naurahtaa.

Hänestä ay-liike ei ole kuitenkaan täysin vapaa rasismista.

– Tietyissä piireissä sitä varmasti esiintyy. Sitä voi olla esimerkiksi kahvipöytäkeskusteluissa. Vähäistä se joka tapauksessa minusta on, hän sanoo.