Suomen noin kahdesta tuhannesta lakossa olevasta ahtaajasta suunnilleen joka neljäs työskentelee Vuosaaren satamassa ja kuuluu Helsingin Ahtaustyöntekijöiden ammattiosastoon. Osaston jäsenistä lakossa on runsaat 400 vakinaista ja noin 100 tilapäistä ahtaajaa.

Lakon alettua osasto avasi lakkotoimiston Siltasaarenkadulla. Toimistolla päivystää osaston toimikunnan ja lakkotoimikunnan jäseniä. Toimistolla on käynyt päivittäin kymmenkunta henkilöä. Yleisin syy vierailuun on liittynyt lakkoavustuksiin.

− Lakkoavustuksesta minäkin tulin kyselemään, totesi perjantaina toimistolla poikennut Harri Hela.

Hannu Tuupanen kertoi tulleensa toimistolla katsomaan ihan muuten vaan. Loput paikalla olleista olivat joko osaston toimikunnan tai lakkotoimikunnan jäseniä.

Osasto on perustanut lakosta tiedottamista varten myös WhatsApp-ryhmän ja infopuhelimen. Lakkoon liittyvistä asioista saa tietoa myös osaston nettisivuilta.

Ammattiosaston puheenjohtajan Pasi Boehmin mukaan porukalla on hyvä henki ja valmiuksia myös pidempään työtaisteluun. Tosin yhteinen toive on, että sopimus saataisiin ja töihin päästäisiin mahdollisimman pian. Toimistolla ollaan myös sitä mieltä, että Elinkeinoelämän keskusliitto EK jumitti neuvotteluja pari kuukautta teknologiateollisuuden neuvottelujen takia. Jos neuvottelut olisi aloitettu ajoissa, niin ne voisivat olla maalissa.

Palkoista ja työoloista

Kun keskustelu kääntyy ahtaajien palkkoihin ja työhön, niin keskustelu hieman kiihtyy. Mediassa esitetyt väitteet ylisuurista palkoista ja heikosta koulutuksesta tuntuvat pahoilta. Tosin ahtaajat ovat niihin tottuneet.

− Ne on tietoisesti tehty, sanoo Hannu Sairanen.

Ahtaajat olivat viimeksi lakossa työehtojensa puolesta 2010.

− Sen jälkeen olemme tyytyneet maltillisiin korotuksiin ja reaaliansiomme ovat laskeneet, sanoo Boehm.

− Jos ahtaajien asema kansantaloudessa on todella sellainen kuin mitä mediassa väitetään, niin meidän palkkamme on aivan liian pieni, sanoo ammattiosaston puheenjohtaja Pasi Boehm.

Hän ihmettelee myös puheita kilpailukyvystä. Jos Saksassa on varaa 8 prosentin korotuksiin, niin miksei sitten meillä?
Boehmin mukaan ahtajan peruspalkka on keskimäärin noin 3 500 euroa kuukaudessa. Työ on pääasiassa vuorotyötä, joten lisät nostavat jonkin verran palkkaa. Lisäksi ansioita nostavat ylityöt.

Vaikka ahtaajaksi pääsee vähäiselläkin peruskoulutuksella, niin se ei merkitse, että työ ei olisi vaativaa. Se on myös jatkuvaa oppimista ja koulutusta, jossa edetään taitojen karttumisen myötä kohti vaativimpia töitä. Sekin kannattaa muistaa, että ahtaajina työskentelee mm. insinöörejä ja akateemisen loppututkinnoin suorittaneita.

− Töitä tehdään hankalissa olosuhteissa. Meillä ei pakkasrajaa kuten esimerkiksi rakennuksilla, sanoo Timo Lampi.

− Eikä palkkaa makseta koulutuksesta, vaan sen määrittävät työn vaativuus ja tuottavuus, sanoo Boehm.
Sairanen muistuttaa, että ala on erittäin tapaturma-altis. Jos ahtaajilla ei olisi kovaa ammattitaitoa, niin tapaturmia sattuisi paljon enemmän. Nyt niitä on olosuhteisiin ja työhön nähden vähän.

− Tilanne muuttuu, jos töihin tulee ammattitaidotonta väkeä, hän sanoo.

− Tämä on rankkaa fyysistä työtä, totea puolestaan Mikko Saarinen.

Poskettomien väitteiden sijaan asiallisia juttuja

Väitteet kansantalouden kaatumisesta ahtaajien työtaisteluun ja satojen miljoonien päivittäisistä tappioista saa porukan hymähtämään. Ne ovat tarkoitushakuisia ja perättömiä.

Porukka muistuttaa, että se mikä lakon takia jää varastoon, kuljetetaan perille myöhemmin.

Sairanen ja Lampi toteavat puolestaan, ettei julkisuudessa esitetyt vientiteollisuuden 280 miljoonan euron päiväkohtaiset tappiot pidä paikkansa. Ei se, että vuoden vientitulot jaetaan 365 päivällä ole sama kuin päiväkohtainen tappio. Tulot vain siirtyvät, eivät katoa, sillä tavarat toimitetaan myöhemmin perille.

Entä millaisia juttuja ahtaajat sitten toivoisivat? Asiallisia ja faktoihin perustuvia. Se riittäisi.