Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
Siirry etusivulle

Yksi askel eteen – kaksi taakse

Julkaistu

Elina Pylkkänen

alivaltiosihteeri työ- ja elinkeinoministeriö

Megatrendit ovat globaaleja suuria muutosaaltoja, jotka etenevät vääjäämättä ja määrittävät tulevaisuuden suunnan. Ne ilmenevät suurina muutosprosesseina yhteiskunnallisessa, poliittisessa ja taloudellisessa kehityksessä. Tärkeä ja kirjaimellisesti iholle tunkeva megatrendi on ilmastonmuutos ja luontokato. Muutoksen ja tuhon vääjäämättömyyttä ja nopeutta yritetään puolestaan jarruttaa toisella megatrendillä, joka on kestävyysajattelu.

Ekologista kestävyyttä edistetään lainsäädännön, suositusten sekä hyvien käytäntöjen ja toimintamallien avulla. Tunnettu kansalaisaktivointi on ”älä osta mitään” –kampanja, joka voi olla yhden päivän tai jopa kuukauden mittainen tauko ostamiseen. Suomi on myös edelläkävijä erilaisten materiaalien kierrätyksessä. Esimerkiksi romutettavista autoista kierrätetään 97 prosenttia. Samoin ruokahävikkiä on onnistuttu vähentämään merkittävästi kauppojen alekampanjoilla pois heittämisen sijaan.

Iloinen ilmiö on myös kirpputorien yleistyminen. Jokaisessa pienemmässäkin pitäjässä on oma kirppiksensä tai jopa kaksi vieri vieressä. Sen tarjoamalla yhteisellä markkinapaikalla voi myydä itselle tarpeettomaksi jäänyttä tavaraa ja vaatetta. Ihan kuten nettikirppiksillä, joita on ilmestynyt kuin sieniä sateella ­Tori.fi viitoittamana.

Tekstiilijätettä on maailmassa paljon, sillä pikamuoti valtasi markkinat jo parikymmentä vuotta sitten. Halpaketjut pystyvät tuottamaan monta eri sesonkia vuodessa, joilla samat koukuttuneet asiakkaat saadaan takaisin kauppaan ennen kuin ovat kunnolla ehtineet perehtyä aikaisempiin ostoksiinsa. Pikkuhiljaa ympäristötietoisuus on tavoittanut meidät kunnioittamaan kestävää ja käytettyä. Nuoret eritoten löysivät kirpputorien kaikenkirjavien vaateparsien äärelle. Se antoi lupauksen uskoa kerskakulutuksen loppumiseen.

Romutettavista autoista kierrätetään 97 prosenttia.

Mitä vielä? Emme ehtineet tottua vastuulliseen kulutustapaan, kun nenämme alle ilmestyi houkuttelevat ultrapikamuodin mainokset: halvat hinnat ja huipputrendikkäät vaatteet. Kiinalaiset Temu ja Shein tunkeutuivat härskisti hivelemään heikkoja kohtiamme. Mainokset esittelivät tekoälyn avulla laskelmoidun tietoisesti suunniteltua pukeutumisen uutta trendiä, jonka elinkaari on lyhyempääkin lyhyempi. Mukaan on helppo lähteä, sillä vaatteet ja asusteet ovat todella halpoja ja kotiinkuljetus hoituu muutamassa päivässä Kiinasta saakka.

Nämä kiinalaiset verkkokauppajätit ovat lyöneet itsensä läpi. Ruotsalaisista 71 prosenttia on ostanut Temulta vaatteita tai muita hyödykkeitä. Asiakkaiden määrä on siten käsittämättömän suuri. Ja tavaralähetysten volyymi aivan valtava koko maailman mitassa. Temun omistaja kuuluu maailman rikkaimpiin ihmisiin. Uhkana menestykselle näyttää olevan vain kiinalaisten jättien keskinäinen kisa maailmankaupasta.

Nuorten ahdistushäiriöt ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. On kohtalon ivaa, että ilmastonmuutos on yksi merkittävimpiä nuorten ahdistuksen aiheuttajia ja samalla juuri he ovat suurin kohderyhmä pikamuodille. Kiinalaiset jätit eivät ympäristöarvoista piittaa valmistaessaan tuotteita. Sikäläisten työntekijöiden olosuhteet ovat irvokkaan huonot. Tästä johtuu pilkkahinnat, joita on vaikea vastustaa.

Kemikaali- ja mikromuovikuorma kasvavat, vaikka kehitystä piti ohjata juuri päinvastaiseen suuntaan. Päästökauppa, ennallistaminen ja tiukat kemikaalivaatimukset eivät näköjään ole globaalia kauppaa sitovia sääntöjä. Ne voi ohittaa uskomattoman helposti ja antaa markkinavoimien näivettää omat kivijalkakaupat ja kestävyyttä tavoittelevat kotimaiset vaatemerkit. Monet laittavat pillejä pussiin ja nuppineulat tyynyyn.

On surkuhupaisaa tehdä yhtäältä tiukkenevaa ilmastopolitiikkaa ja toisaalta sallia kaiken sen vesittäminen silmiemme alla.