Osa-aikaisten työntekijöiden kohdalla kuulee yhä pinttyneesti puhuttavan nollatuntisopimuksista. Nollatuntisopimukset ovat kuitenkin olleet historiaa jo vuodesta 2018, kun työsopimuslakiin kirjattiin säädös vaihtelevasta työajasta. Muutoksella pyrittiin selkeyttämään varsin ongelmalliseksi koettua työsopimusmuotoa, joka asetti työntekijän työaikojen puolesta melko lailla hallitsemattomaan tilaan.

Vaihtelevasta työajasta säätämisen tavoitteena oli tarjota työntekijälle mahdollisuus yhdistää työ omaan elämäntilanteeseensa ja työnantajalle sopeuttaa työvoiman käyttöä tarpeen mukaan.

Työaika sovitaan yleensä kiinteäksi niin, että tietyllä ajanjaksolla tehdään tietty määrä työtunteja. Esimerkiksi 40 tuntia viikossa tai 80 tuntia kahdessa viikossa. Työnantaja ja työntekijä voivat siis kuitenkin sopia myös vaihtelevasta työajasta. Vaihteleva työaika voi olla vaikkapa 10–35 tuntia viikossa. Sopiminen tulee aina tapahtua työntekijän aloitteesta. Tämän lisäksi työnantaja voi sopia työntekijän kanssa vaihtelevasta työajasta silloin, kun se on teetettävän työn kannalta perusteltua. Työnantaja ei siis saa ottaa työsopimukseen ehtoa vaihtelevasta työajasta, jos hänellä on tarkoitus teettää työntekijällä jatkuvasti kiinteää työaikaa, vaan työaikojen vaihtelevuuden tulee perustua aitoon tarpeeseen.

TYÖSOPIMUKSEEN TULEE KIRJATA työajan lisäksi arviot niistä viikonpäivistä ja ajoista, jolloin työntekijällä mahdollisesti on työtä, jotta työntekijä voi ennakoida tulevaa ajankäyttöään ja tulotasoaan sekä mahdollistaa työn tekemisen toiselle työnantajalle. Käytännössä tämä edellyttää, että jo työsopimusta solmittaessa neuvotellaan, milloin työntekijä on sitoutunut olemaan työnantajan käytettävissä. Jos työsopimuksessa sovittu työaika on esimerkiksi 10–40 tuntia viikossa, työnantajan on merkittävä työvuoroluetteloon vähintään kymmenen työtuntia, ja ne tulee sijoittaa ensisijaisesti noille etukäteen määritellyille viikonpäiville ja kellonajoille.

Työvuoroluettelo laaditaan mahdollisimman pitkälle ajanjaksolle ja annetaan työntekijöiden tietoon viimeistään viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamista. Tämän jälkeen työvuoroluetteloon merkattuja työvuoroja saa muuttaa vain työntekijän suostumuksella. Jos työnantaja peruuttaa vaihtelevaa työaikaa noudattavan työntekijän työvuoron myöhemmin kuin 48 tuntia ennen työvuoron alkua, peruuntumisesta aiheutuvasta haitasta tulee maksaa kohtuullinen korvaus. Peruuntumisesta on kysymys silloin, kun työntekijälle luvattu työtuntien kokonaismäärä pienentyy muutoksen myötä. Pelkkä työvuorojen muuttaminen ei siis automaattisesti oikeuta korvaukseen, jos korvaavasta työvuorosta sovitaan muutoksen yhteydessä.

VAIHTELEVAN TYÖAJAN JÄRJESTELYISSÄ on sovittua työaikaa määräajoin tarkasteltava. Työnantajan on päivitettävä työvoiman tarpeensa suhteessa tehtyyn vaihtelevan työajan sopimukseen 12 kuukauden välein. Tarkastelun kohteena on työnantajan työvoiman käyttötarve ja työntekijän tarkastelujaksolla toteutuneet työtunnit. Tarkastelussa arvioidaan vastaako työsopimuksessa sovittu vähimmäistyöaika toteutuneita työtunteja. Jos työaikaehdon korottamiselle katsotaan olevan perusteita, työnantajan on kuukauden kuluessa tarkastelun tekemisestä tarjottava työntekijälle sopimusta vähimmäistyöaikaehdon muuttamisesta siten, että se vastaa tarkastelun tulosta.