ÄÄNIOIKEUTETUSTA KANSASTA 71,9 prosenttia on puhunut – pulinat pois. Eli ei, vaan tästä se pulina vasta alkaakin. Kaikki löytävät syynsä ja selityksensä lopputulokselle. Mielestäni vaalien tulos kertoo historiallisesta muutoksesta politiikkailmastossa, tosin pitkä traditiommekin tulee selkeästi esiin. Janoamme yhä enemmän politiikkaan linjauksia, selkeitä toisistaan eroavia linjavaihtoehtoja. Tähän myös puolueiden vaalikampanjat olivat valmistautuneet. Äänestäjien huomiota ei saa sillä, että hymistellään tilannetta ja hienosäädetään nykypolitiikan suuntaa pikkuisen nelikentällä: oikea, vasen, konservatiivi ja liberaali. Puolueet ottivat nyt selkeät ideologiset asemat.

Näyttää siis siltä, että suomalaisilla on kaipuu linjavaaleihin parinkymmenen eduskuntapuoluevaihtoehdon sijaan. Niin kuin esim. USAssa ja Britanniassa, ja tätä nykyä myös Ruotsissa, jossa ne kymmenen puoluetta ryhmittyvät kahdeksi eri linjaksi jo ennen vaaleja. Tämä tahto selkeisiin linjauksiin tuli hyvin esiin vaalimme lopputuloksessa. Äänestäjä tahtoo tietää jo äänestyskopissa, mihin suuntaan asioita viedään. Kun tuntee pääministerikandidaatin, jolla on realistiset mahdollisuudet voittaa vaalit, äänet kasautuvat tämän kandidaatin edustamalle linjalle, vaikka keskisuuret puolueet ajaisivat täsmällisemmin äänestäjän tahtomaa politiikkaa.

TÄHÄN SAAKKA ÄÄNESTÄJÄN TILANNE on ollut vähän kuin ”herran haltuun”. Hallitus muodostetaan usean eri värisen puolueen kompromissilla ja tarjolla on jokaiselle jotain, mutta ei kenellekään kunnolla mitään. Enkä sano, etteikö tässäkin olisi hyvät puolensa. Kun selkeä politiikkalinja voittaa, suuret suunnanmuutokset ovat kivuliaita, eikä sillä yleensä voiteta seuraavia vaaleja. Eli suuntaus jää lyhytkestoiseksi mutkaksi isolla valtamerilaivalla. Isoja kehityskulkuja ei saa aikaan yhdessä vaalikaudessa.

Se, missä Suomen vanha traditio tulee esiin, ovat äänikuninkuudet. Meillä äänestetään henkilöä, jonka taustalta löytyy puolue. Ruotsissa äänestetään puoluetta, jonka taustalta löytyy linjaa ajavat henkilöt, joista puolue valitsee edustajansa istumaan parlamentissa. Henkilövaalista johtuen meillä on paljon julkkiksia kansanedustajina. Ja helpoin tie eduskuntaan taitaa olla mediaotsikoiden kautta, liittyipä asia sitten politiikkaan tai ei. Taviksilla ei ole mitään asiaa tähän kisaan.

HENKILÖVAALIN HAITTAPUOLI on se, että tiettyyn puolueeseen kuuluvilla henkilöillä on eri kantoja tässä yllä mainitussa nelikentissä. Puolueen sisällä voi olla henkilövetoisia jakolinjoja. Silloin puolue heikentää itse itseään sisäpuolelta. Tätä on nähty lähes kaikkien puolueiden kohdalla.

Mielikuvituksemme varaan jää se, mikä puolue olisi voittanut, jos koko maa olisi ollut yhtä vaalipiiriä ja olisi voinut äänestää ketä tahansa ehdolla olevaa henkilöä. Presidenttikin meillä valitaan näin. Vaalitulokseen vaikuttavat ratkaisevasti vaalipiirit ja niille annetut edustajapaikat. Ja tietenkin suhteellinen vaalitapa, jossa henkilön oma äänimäärä ei yksin määritä vertailulukua, jolla paikka ratkaistaan, vaan puolueen tai vaaliliiton saama äänimäärä tuottaa vertailuluvun.

Nyt kansa on siis puhunut ja istumapaikat jaettu. Tällä vaalituloksella edetään siis hallitustunnusteluihin ja sitten -neuvotteluihin. Näistä tunnusteluista ja neuvotteluista on povattu vaikeita. Jyrkät kannanotot ennen vaaleja on pystyttävä pyöristämään.

Olipa hallituskoalitio lopulta mikä tahansa, seuraavan kauden tärkeimmät kysymykset liittyvät työmarkkinoihin. Talouden kehitys on suoraan riippuvainen työvoiman saatavuudesta ja työn tuottavuudesta. Työikäinen väestö vähenee, lapsia syntyy vähemmän ja vanhuksia on entistä enemmän. Tämä on se megatrendi, jonka voimaa ei voi vähätellä ja jota vastaan taistelu ei hyödytä. On siis löydettävä keinot, jolla tilanteeseen voidaan sopeutua menettämättä talouskasvua. Keinoja kyllä löytyy.