EDUSKUNTAVAALIEN LÄHESTYESSÄ huomaan poliitikkojen tekevän sekä selkeämpiä ideologisia linjauksia että konkreettisia ehdotuksia valtion menojen ja tulojen korjausliikkeistä, velkaantumisen taittamisesta puhumattakaan. Vaalien jälkeen uusi hallitus puhkuu intoa ja reformikiihkoa. Sillä asenteella pitääkin asioihin tarttua. Mutta silti pitäisi muistaa, että kaikki aiemminkin valtaan tulleet hallitukset ovat olleet samalla asialla, tehtailleet päätöksiä niin että ladotaan uutta lakia entisten päälle. Lainsäädännön kerrostumaa ei ehditä koskaan katsoa perkaavalla silmällä, kun aina ollaan innoissaan tekemässä uusia – ja paljon parempia – päätöksiä.

Uudistus- ja muutosvimmassa olisi kuitenkin hyvä muistaa, että jos joku asia toimii, sitä ei tarvitse korjata. Kuten vanha Amerikasta peräisin oleva sanonta kuuluu: ”If it works, don’t fix it”. Sanonta tulee Bert Lancen suusta. Hän toimi liittovaltion budjettiviraston johtajana ja kuului presidentti Jimmy Carterin luotettuihin. Lancella oli tämä yksinkertainen motto, jota hän selitti näin: ”Hallituksen ongelma on se, että se korjaa asioita, jotka eivät ole epäkunnossa, mutta jättää korjaamatta asioita, jotka ovat epäkunnossa.”

VAALIEN ALLA SAA HAAVEILLA ihanneyhteiskunnasta. Minkälainen se olisi, jos saisit luoda kaiken alusta? Kysymystä ovat pohtineet monet filosofit jo antiikin aikoihin. Filosofi John Rawls julkaisi pohtimisen arvoisen oikeudenmukaisuusteorian vuonna 1971. Yhteiskunta perustetaan sellaisilla säännöillä ja ehdoilla, jotka laaditaan tietämättömyyden verhon takaa. Se tarkoittaa sitä, että joukko ihmisiä sopii yhteiskunnan rakenteet ilman, että tietävät missä asemassa kukin heistä tulisi olemaan. Tällöin jokainen haluaa rakentaa yhteiskuntaan sellaiset säännöt, jotka mahdollistavat hyvän elämän, olipa oma asema ja olosuhteet mitkä hyvänsä. Oikeudenmukaisuus voidaan siten ymmärtää reiluna pelinä.

Taloustieteessä mennään vielä askel konkreettisempaan suuntaan yhteiskunnan rakenteessa. Julkistaloustieteen teoria pohtii politiikkaa taloudellisen tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden välisessä tasapainossa. Nämä ovat juuri ne ääripäät, joiden suhteen ihmiset tänäkin päivänä tekevät äänestyspäätöksensä. Eli kuinka paljon tai vähän valtion tulisi puuttua kilpailullisen markkinatalouden vapaaseen toimintaan.

JULKISTALOUSTIETEEN TEORIAT sallivat ihmisten erilaisen suhtautumisen julkisen vallan rooliin. Se edellyttää kuitenkin sitä, että ihmiset voivat äänestää jaloillaan siten, että samalla tavalla valtion rooliin asennoituvat ihmiset asuisivat omilla alueillaan. Näin päästäisiin sopuisaan tilanteeseen, ja vältettäisiin heiluriliikkeet vaalikausien välillä. Nimittäin hallituksen politiikkaan kyllästyneet tuppaavat äänestämään opposition valtaan.

Hyvän yhteiskunnan perustana on demokratia eli kansanvalta. Sen perusajatuksena on, että hallinnon edustajat valitaan kansan joukosta vapailla vaaleilla ja että hallinto toteuttaa kansan tahtoa. Tässä viitekehyksessä markkinatalous on hyvä lähtökohta. Kaikki maailman demokraattiset valtiot ovat markkinatalouksia, mutta kaikki markkinataloudet eivät ole demokratioita. Liian monissa maissa korruptio on tuhonnut sekä demokratian että vapaan markkinatalouden.

Mutta mennään vielä tietämättömyyden verhon taakse, ja päätetään millaisessa yhteiskunnassa olisi kaikkein paras elää. Käyttäytymistaloustieteen empiirisissä tutkimuksissa USAssa on tehty tämän tyyppisiä kokeita, joissa ihmisiä haastatellaan ja pyydetään luettelemaan, millainen olisi hyvä yhteiskunta. Näiden haastattelujen perusteella suurin osa satunnaisesti valituista koehenkilöistä haluaa, että yhteiskunta muuttuisi oikeudenmukaisemmaksi ja että heidän lapsillaan ja lapsenlapsillaan olisi humaani ja oikeudenmukainen yhteiskuntarakenne paljon ennemmin kuin taloudellisesti tehokas ja kilpailuun perustuva yhteiskunta.

Hassua, miten amerikkalaiset äänestäjät kuitenkin valitsevat jotenkin toisin.