TYÖSUHTEEN TUNNUSMERKEILLÄ tarkoitetaan juridiikassa oikeudellisesti merkityksellisiä seikkoja, joiden täyttyessä oikeussuhdetta käsitellään työsuhteena. Kun työsuhteen ehdot täyttyvät, siihen sovelletaan työ- ja sosiaalilainsäädäntöä. Myös työehtosopimuksien soveltaminen edellyttää sitä, että työsuhde on olemassa.

Työsuhteen tunnusmerkistö kerrotaan työsopimuslaissa. Sen mukaan työsopimuslakia sovelletaan sopimukseen, jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Neljän edellytyksen tulee täyttyä, jotta kyseessä on työsuhde.

Työsuhteen ensimmäinen tunnusmerkki on sopimus työn teosta. Mikä tahansa palveluksen suorittamista koskeva sopimus ei ole työsopimus. Tarvitaan muitakin kriteerejä.

TYÖSUHTEEN ERITYISPIIRTEISIIN kuuluu olennaisesti työn tekeminen toisen, työnantajan, lukuun. Työsuhteessa työn suorittamisesta syntyvä hyöty kuuluu työnantajalle. Työntekijäkin hyötyy, mutta yleensä vain palkan muodossa. Mitä enemmän hyöty työstä koituu myös työntekijän hyväksi, esimerkiksi osakkeiden kautta, sitä lähempänä oikeussuhde on yrittäjyyttä. Pelkkä osakkeiden omistaminen ei kuitenkaan poissulje työsuhdetta.

Kolmas tunnusmerkki on vaatimus vastikkeesta. Vastike on yleensä vähintään rahaa, mutta lainsäädäntö ei sulje pois mahdollisuutta suorittaa palkkaa esimerkiksi tavarana. Vastikkeella tulee kuitenkin olla saajalleen taloudellista merkitystä. Talkoissa tarjottu virvoke tuskin täyttää tätä määritelmää.

Neljäntenä ja viimeisenä tunnusmerkkinä pidetään työn tekemistä työnantajan johdon ja valvonnan alaisena eli direktio-oikeutta. Työsuhteessa työnantaja määrää, työsopimuksen raameissa, miten, missä ja milloin työ suoritetaan.

On varsin tavallista, että yksityisenä elinkeinonharjoittajana (ns. toiminimellä) toimiva henkilö solmii yrityksen tai toisen yksityisen kanssa sopimuksen, joka täyttää kaikki muut työsuhteen tunnusmerkit paitsi direktion. Tämä on yleensä se seikka, joka erottaa työsuhteet esimerkiksi kevytyrittäjyydestä. Karrikoiden voidaan todeta, että työsuhteessa työnantaja kertoo, miten työ tehdään, kun taas yrittäjä päättää sen itse ja vastaa vain työn tuloksesta. Työsuhteessa työntekijä yleensä sitoutuu tekemään vain työtä ja työn lopullinen tulos on monen tekijän summa, johon yksittäinen työntekijä ei välttämättä pysty olennaisesti vaikuttamaan.

KYSYMYS TYÖSUHTEEN RAJANVEDOSTA muihin työn suorittamistapoihin on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Alustatalous lähi-ilmiöineen yleistyy ja perinteinen käsitys työntekijästä hämärtyy edelleen. Työn tekemismuotojen monipuolistuminen ei sellaisenaan ole kielteinen asia. On kuitenkin tärkeää varmistaa, että muutokset eivät johda työntekijöiden aseman heikentymiseen. Työsuhteen tunnusmerkistön selkeä määrittely on tämän tavoitteen saavuttamiseksi keskeistä.