Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Aki Kangasharju linjasi Ylen Ykkösaamussa ja edelleen Iltalehden haastattelussa, että ”palkalla ei tarvitse tulla toimeen”. On pakko ihmetellä, miten suomalaisen yhteiskunnan avainasemassa toimiva henkilö julkeaa sanoa tuollaista ääneen.

Kangasharjun mielestä markkinavoimien pitää saada säädellä palkat. Pienimmät palkat voisivat vielä pienentyä. Näin hän puhuu tilanteessa, jossa inflaatio painaa todella rajusti päälle ja on pakko miettiä, miten pienituloiset saavat sähkölaskunsa maksettua.

Niillä, jotka tienaavat hyvin, menee yhä paremmin. Osingot paukkuvat. Etlan linjauksilla siirrytäänkin hyvinvointivaltiosta ahneusyhteiskunnan puolelle.

Kangasharjun ratkaisu on, että valtiolla on rooli tasapainottaa pienimpiä palkkoja tulonsiirroilla ja verotuksella. Pientä palkkaa paikattaisiin valtion ilmeisen ehtymättömästä kassasta. Logiikka vastaa sitä, että kun tarvitaan lisää rahaa, sitä voi hakea ”seinästä”. Pisteenä i:n päälle ovat Kokoomuksen varjobudjetissaan esittämät sosiaaliturvan leikkaukset.

Onko tällaisilla puheilla tarkoitus sekoittaa ihmisten mielikuvat yhteiskunnallisesta tilanteesta. Kun provosoidaan ja saadaan turbulenssia keskusteluun, ihmiset lamaantuvat. Ollaan tyytyväisiä ja hiljaa, vaikka on aika sanoa, että palkan pitää nousta ja juuri nyt.

Yhteiskunnan turvaverkkoa on rakennettu niitä tilanteita varten, kun työnteko ei onnistu tai sitä ei ole, silloin ihmistä ei jätetä ilman apua. Sitä ei ole tarkoitettu yrityksien vipuvarreksi korottamaan tulosta ja bonuksia.

On käsittämätön ajatus, että työn tai siihen käytettävän ajan ei edes lähtökohtaisesti tarvitse riittää siihen, että palkalla tulisi toimeen. Yritysten pitää petrata henkilöstöpolitiikkaansa, että työtä ylipäätään halutaan tehdä. Työpaikalla tulee kunnioittaa työntekijöitä ja heidän panostaan, ilman sitä ei tapahdu juuri mitään.

YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukaan jokaisella työntekijällä on oikeus kohtuulliseen palkkaan, joka takaa työntekijälle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon. Olisiko paikallaan siis pieni itsetutkiskelu Etlan toimitusjohtajalle peilin edessä, olenko ylittänyt jonkun rajan?

Nyt on syytä ottaa rauhallisesti. Jokainen voi vaikka tutkiskella historiaa ja menneitä työtaisteluja. On liki huvittavaa, etteivät asetelmat ja työnantajien argumentit rahan vähyydestä ole kymmenissä vuosissa muuttuneet. Rahaa on, eri asia on, miten se jakaantuu.

ME OLEMME SUOMESSA. Täällä perinteisesti sekä ihmisellä että työllä on arvo. Niin pitää olla jatkossakin.

Jotain korvaamattoman arvokasta meillä kuitenkin on. Meillä on rauha. Tänä jouluna, vietti sitä itse kukin millä tavalla tahansa, rauha ja turvallisuus on kokenut suuren arvonnousun. Pidetään siitä kiinni.