Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
Siirry etusivulle
Aihe: Duunarikolumni

”Työn arpamainen ominaisuus on yksi sen hyviä ja huonoja puolia”

Julkaistu

Valtteri Kujansuu

Invataksinkuljettaja Depte OY/Juha Kokki Kokemäen Kuljetustyöntekijät ry os. 065

Kirjoitan tätä tekstiä jälleen yhden pitkän työpäivän päätteeksi. Työvuoro olisi kylläkin loppunut virallisesti jo kello kolmelta, mutta jos puoli kolmelta soi hyvä kyytitarjous välityspuhelimeen, niin onhan se otettava, provisiopalkalla kun ollaan. Toisina päivinä tehdään monen päivän palkka kerralla, toisina istutaan sohvalla, kun kyytejä ei soi. Pitää vain toivoa, että hiljainen päivä osuu sille päivälle, kun olisi menoja illalla. Toki se on oma valinta, kuittaako ennen vuoron loppumista hyvän kyydin, mutta houkutus on kyllä usein liian suuri. Työn arpamainen ominaisuus onkin yksi sen hyviä ja huonoja puolia.

Välillä tuntuu, että jakoon tulevat kyydit vedetään hatusta ja kuka ne saa on se, joka lähimpänä hakuosoitetta sattuu oikeaan aikaan olemaan. Välityslaitteita on useita ja osassa kyydit menevät jakoon jononumeron mukaan, toisissa sen mukaan kuka on lähimpänä. Se on välillä stressaavaa, kun palkka on tuurista kiinni.

On arpamaisuudessa hyviäkin puolia, se luo vaihtelua. Työpäiviä ei ikinä ole kahta samanlaista ja aamulla ei koskaan tiedä mihin on iltapäivään mennessä päätynyt ja kenen kanssa. Kyydissä saattaa olla koululaisia kotimatkalla, erityistä apua vaativia ihmisiä virkistysmatkalla tai vanhuksia matkalla sairaalaan, välillä kauaskin.

MAASEUDULLA KELAN kustantamat taksikyydit lisääntyvätkin varmasti vuoden vaihteessa ja välimatkat pitenevät, koska terveys- ja vanhusten palveluita aiotaan leikata rankalla kädellä. Terveyskeskukset ja suuri osa hoivapalveluista suljetaan kokonaan. Iso osa näitä palveluita tarvitsevista ihmisistä ei enää pysty autoa ajamaan itse, joten taksi on soitettava.

Miten tässä kasvavassa kiireen tilassa sitten jaksaa? Kyytejä soi välillä jatkuvasti ja vaikka ajallisesti niihin pitäisikin ehtiä, voi asiakkailla aina venähtää yli odotetun ajan. Meidän firmassamme on onneksi useita takseja, joten yhteistyöllä saadaan hommat hoidettua. Melkeinpä aina kiireen tunteen saa poistettua muutamalla puhelinsoitolla. Voi joko soittaa virkatoverille, että hoitaa keikan tai asiakkaalle, että nyt ollaan vartti myöhässä. Olen myös muutaman kerran soittanut lääkärille ja saanut siirrettyä aikaa hetkellä eteenpäin.

OMA JAKSAMINEN on myös tärkeä tällä alalla pitää kunnossa, liikenteessä kun pyöritään. Taukoja voi onneksi pitää hyvin odotellessa asiakasta sairaalan läheisessä kahvilassa. Sänkyä meidän takseissamme ei ole toisin kuin rekoissa, mutta sairaalasiirtoihin tarkoitettuja paareja on itse tullut siihen tarkoitukseen käytettyä muutamia kertoja. Vapaa-ajasta otan itse myös kaikki irti. Käyn säännöllisesti kuntosalilla istumatyön vaihteluksi. Taksityö on myös hyvin sosiaalista ja sille haen vastapainoa kalastuksen parissa. Merellä yksin kaukana ihmisistä aivot latautuvat uudelleen ja jos hyvä tuuri käy niin voi jopa saalistaa muutaman puheenaiheen, josta rupatella asiakkaan kanssa seuraavalla sairaalamatkalla.

RANKAT TYÖT vaativat löysät lomat, joten muistakaa muutkin liikenteessä liikkujat ladata akkuja kesälomalla!