Tähän väitteeseen törmäämme jatkuvasti seuratessamme uutisointia työmarkkinakentän tapahtumista. Tuntuukin perustellulta todeta, että päivän sana viestinnässä on toisto, toisto ja toisto. Kuten hyvän mainoksen ominaisuuksiin kuuluu, kuulijalle tulee jäädä sanomasta korvamato, joka muistuttaa tuotteen tai sanoman ylivertaisuudesta. Ylivertaisuudella tarkoitan tässä yhteydessä mielikuvaa, jolla kohdennetaan nykyisille sekä tuleville palkansaajille kuvaa menneisyyteen nojaavasta, uusiutumiskyvyttömästä ja nykypäivän työelämän tarpeisiin taipumattomasta ay-liikkeestä.

Tietoista harhaanjohtamista harjoitetaan nyt tavalla, josta kaksikymmentä vuotta sitten vallan kabineteissa vasta uneksittiin. Retoriikka, missä asiat irrotetaan asiayhteyksistään sekä pidättäydytään osatotuuksissa, on valitettavasti tullut jäädäkseen.

AMMATTIYHDISTYSLIIKE on nostettu tikunnokkaan aiheesta, jota varten se on perustettu. Ay-liikkeen tehtäväkenttään kuuluvat mm. työntekijöiden aseman vahvistaminen sekä työelämän kehittäminen. Ammattiliittojen tärkein tehtävä on puolestaan neuvotella alakohtaiset työehtosopimukset. Ne toimivat perälautana taaten molemmille sopimusosapuolille pelisäännöt ja antavat työnantajille heidän peräänkuuluttamansa työrauhan.

TYÖRAUHAN ollessa uhattuna ammattiliiton taholta, tilanteessa missä jäsenistön työsuhdeturvaa tai työsuhteen ehtoja puolustetaan, löytyy media-aikaa rajattomasti ”asiantuntijoille”, jotka tuomitsevat ilman oikeuskäsittelyä tapahtuman laillisuuden. Toinen pääoman lempilapsi on työrauhalainsäädäntö, joka nostetaan tarkoitushakuisesti otsikoihin.

Yksi monista ko. lainsäädännön arvostelijoista, Metsäteollisuus ry:n työelämäjohtaja Jukka Sarhimaa, onkin todennut, että ”työrauhalainsäädäntöä tulee uudistaa, jotta suomalainen vientiteollisuus säilyy kilpailukykyisenä eikä vastaavanlaisia vaikutuksiltaan suhteettomia työtaisteluita jatkossa synny. Se on kaikkien osapuolien edun mukaista”.

Kyseisessä väitetyssä suhteettomassa työtaistelussa, joka tulisi ennemminkin tuntea AKT:n laillisena tukitoimena Teollisuusliitolle, saarrettiin satamissa Keitele Groupin tuotteiden käsittely. Saarron tavoitteena oli yksiselitteisesti jouduttaa osapuolien pääsyä neuvottelupöytään. Se tämän hetken tiedon mukaan myös toteutui. Tämä on todellisuudessa kaikkien osapuolien etu.

TYÖMARKKINASOPPAAN on lusikkansa työntänyt myös Helsingin Sanomien ja Maaseudun Tulevaisuuden entinen päätoimittaja, Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen. Hän on viime aikoina paheksunut ammattiliittoja siitä, että ne ovat estäneet voimatoimin metsäalan yritysten pyrkimykset sopia paikallisesti työehdoista henkilöstönsä kanssa, ja pakottaneet yritykset ottamaan ammattiliitot sopimusosapuoleksi. Tämän hän on nimennyt ”sysimustaksi valtapolitiikaksi”, väittäen etteivät liitot kunnioita yritysten eivätkä työntekijöiden järjestäytymis- ja sopimusoikeutta.

Näkemyksiensä vahvistamiseksi Pentikäinen on värittänyt sanomaansa vertaamalla ammattiliittojen, sekä erityisesti AKT:n toimintatapoja, mafian ja Lapuan liikkeen toimintatapoihin. Kenties tarkoitushakuisesti hän on unohtanut, että liitto on yhtä kuin jäsenensä. Vastuullisen työmarkkinajohtajan suusta lausuttuna kyseiset vertaukset ovat röyhkeitä ja osoittavat kiistatta lausujansa todellisen mielipiteen sekä asenteen työntekijäpuolta kohtaan. En ihmettele, miksi Pentikäisen saadessa aikanaan potkut vastaavan toimittajan virasta, syyksi uutisoitiin hänen johtamistapansa, itsepäisyytensä ja ajoittain ylimieliseksi tulkittu käytös.

UPM:n ideologinen sodanjulistus Paperi­liitolle tulee viitoittamaan tulevaisuuden ­työmarkkinakenttää. Nähtäväksi jää, millaisiin argumentteihin uutisointi yltää kyseisessä ­sopassa.