Usein suomalaiset vertaavat itseään muihin Pohjoismaihin, koska muilla kaikki näyttää toimivan paremmin kuin meillä. On siitä ihan näyttöäkin olemassa, ettei asiaa tarvitse pelkällä huonolla itsetunnolla ja mutu-tuntumalla lähestyä. Yleensä vertailumaana on Ruotsi, joka isoveljen tavoin elää muutamia vuosia meitä edellä. Vaan häviääpä Ruotsi monessa asiassa naapurilleen Tanskalle, ja joskus Norjallekin.

Tanska on ihmemaa. Väestöltään yhtä iso kuin Suomi, mutta maa-alueeltaan yhtä pieni kuin Uusimaa. Hämmästyttävää on Tanskan talouskasvu, joka on Eurooppa-vertailun ykkönen. Missään muualla talous ei ole kasvanut yhtä lujaa pandemiavuoden jälkeen. Suurimman siivun talouskasvusta tuottaa yksi iso sikäläinen ”nokia”, eli lääketehdas Novo Nordisk. Menestyksen salaisuus on laihdutuslääke, jonka kysyntä on räjähtänyt maailmanlaajuisesti niin suureksi, että yhtiö nousi markkina-arvoltaan Euroopan arvokkaimmaksi yhtiöksi. Sen arvo on suurempi kuin maan vuotuisen tuotannon (BKT) arvo.

Talouden kasvu perustuu ennen kaikkea työn tuottavuuden kasvuun. Työmarkkinoiden dynaamisuudesta kertoo se, että vuosittain työpaikkaa vaihtaa yli miljoona työntekijää. Meillä vaihtajia on 250 000 vähemmän. Tämä on yksi näkyvimmistä joustoturva-mallin (flexicurity) voitokkaista piirteistä. Yhtäältä työsuhdeturvasääntely on kevyttä ja yksilölliset irtisanomiset sallittuja. Toisaalta uskalletaan kuitenkin vaihtaa työpaikkaa, koska mahdolliset työttömyysjaksot jäävät aktiivisten ja intensiivisten työllisyyspalvelujen vuoksi yleensä lyhyiksi eikä työttömyyskorvaustasokaan huono ole, kun työssäoloehto toteutuu.

Ja kyllä tanskalaiset päättäjät voivat syystäkin paukutella henkseleitä työmarkkinoiden kukoistuksella, sillä työllisten määrässä 3 miljoonan raja meni rikki vastikään. Suomessa työllisiä on 2,6 miljoonaa. Tanskassa on vain 100 000 työtöntä, siinä missä Suomessa laaja työttömyys yltää 370 000 työnhakijaan. Työllisyysaste ylittää 80 prosenttia ja työttömyysaste on kolme prosenttia. Suomessa edellinen tunnusluku on pari prosenttiyksikköä matalampi ja jälkimmäinen neljä prosenttiyksikköä korkeampi.

Vaikka työttömyyspäivärahat ovat korkeammat kuin Suomessa, se ei näytä julkista taloutta horjuttavan. Runsaampien päivärahojen lisäksi työttömien aktivointiin käytetään tuplamäärä rahaa verrattuna meidän lähes neljä kertaa suuremmalle joukolle. Julkinen velka on noin 30 prosenttia BKT:hen suhteutettuna, ja meillä taas yli 70 prosenttia.

Onko siis mitään työmarkkinoiden tunnuslukua, jolla voisimme selättää tanskalaiset? Jotakin ehkä löytyy, kun oikein kaivaa, vaikka meidän uusi – tai miksei se vanhakin – nokia antaa odottaa itseään. Lohtua voi hakea sellaisesta ikävästä ilmiöstä, että alle 60-vuotiaiden työllisyys Tanskassa laskee, vaikka siellä yli kuusikymppisten työllisyys onkin nousussa. Suomessa sen sijaan kaikkien ikäryhmien työllisyys on ollut trendinomaisessa kasvussa jo pitkään. Matalalta on helpompi nousta.

Toinen ainakin työnantajapuolta hiertävä asia on osa-aikatyöllisten suuri osuus sekä korkea työvoimaosuus julkisella sektorilla (Tanska 32 %, Suomi 28 %). Tanskassa yli neljännes työllisistä tekee osa-aikatyötä eikä edes haluaisi olla kokoaikatyössä. Vihdoin löytyi ihan oikeasti asia, jossa Suomi pesee vertailumaansa. Meillä vain 17 prosenttia työllisistä tekee osa-aikatyötä, ja heistäkin joka neljäs haluaisi kokoaikatöihin. Onko tämä sitten maaotteluvoitto vai mistä tämä fakta kertoo?

No ainakin siitä, että Suomi päihittää kaikki pohjoismaiset naapurinsa tehtyjen työtuntien määrässä yhtä työllistä kohti laskettuna. Jos työllisyys muutetaan tällä tavoin kokoaikaekvivalenteiksi, Suomi olisi ykkönen, Ruotsi toinen, Norja sitten ja viimeisenä tulisi Tanska.

Huh huh, kauanpa se paini kesti, ennen kuin voitto saatiin kotiin!