Ammattiyhdistysaktiivien solidaarisuus on ollut viime aikoina poikkeuksellisen vahvasti esillä suomalaisessa keskustelussa. On ihmetelty, miksi ahtaajat ja muut kuljetustyöntekijät ovat lakossa sellaisten vaatimusten puolesta, jotka eivät välttämättä heitä suoraan koske. Osalle ihmisistä on täysin käsittämätöntä laittaa yhteinen pitkän aikavälin etu oman lyhyen aikavälin edun edelle.

Useille meistä ay-aktiiveista taas on itsestään selvää, että yhdessä vaaditaan ja yhdessä saadaan – ei aina heti kaikkea, mutta kuitenkin keskimäärin paremmin kuin yksinään.

Liittojen ja sektoreiden välinen yhteistyö kotimaassa on samaa solidaarisuutta kuin kansainvälinen solidaarisuus ammattiliittojen välillä. Molemmissa heikompien osapuolten asioiden edistäminen mahdollistetaan vahvemman tuella.

Solidaarisuus ei liiku vain varakkaista maista köyhiin. Esimerkiksi Indonesiassa vahvemmat liitot Jakartan lentokentällä ovat tukeneet alihankintaketjun loppupäässä olevia työntekijöitä neuvotteluissa paremmista työsuhteen ehdoista. SASK ja suomalaiset kuljetusliitot tukevat Indonesian hanketta, mutta sisällöt he määrittelevät itse.

Yhä useammin solidaarisuus liikkuu myös köyhimmistä maista rikkaimpiin maihin, heikommilta liitoilta vahvemmille. Suomen keväisten lakkojen aikaan useat kymmenet kehittyvien maiden liitot osoittivat tukeaan suomalaisille liitoille ja työntekijöille puolustustaistelussamme lakko-oikeuden ja muiden työehtojen puolesta. Muutamat liitot tiedustelivat, voisivatko ne tukea suomalaisia liittoja jollain muulla tavalla vieläkin enemmän.

Kansainvälisen solidaarisuuden vaikutusmahdollisuudet kasvavat myös, jos ja kun yritysten huolellisuusvelvoite eli yritysvastuudirektiivi hyväksytään EU:ssa keväällä. Jäsenvaltiot hyväksyivät sen jo, ja lehden ilmestymiseen mennessä se toivottavasti on hyväksytty myös Euroopan parlamentissa. Suomen hallitus oli kuitenkin vesittämässä työntekijöiden edunvalvontamahdollisuuksia tässäkin tapauksessa, mutta hyvä että edes vesitetty versio etenee.

Saksan ay-liike on panostamassa lisäresursseja direktiivin mukaiseen työntekijöiden oikeuksien puolustamiseen yritysten arvoketjuissa. Kyse on siitä, että tuotetta myyvä yritys on vastuussa kaikista sen valmistuksen arvoketjussa tapahtuvista ihmisoikeusloukkauksista ja viime kädessä myös korvausvelvollinen, jos rikkomuksia tapahtuu.

On mielenkiintoista nähdä, tuleeko direktiivin sisällöstä ay-liikkeelle uusi kansainvälisen edunvalvonnan väline, jossa tukea ja solidaarisuutta voidaan luontevasti antaa eri maissa toimivien liittojen ja työntekijöiden välillä.

Minun on aika kiittää AKT-lehden lukijoita mahdollisuudesta jakaa ajatuksiani kansainvälisestä ay-liikkeestä. Siirryn toukokuussa SASKin toiminnanjohtajan tehtävästä Teollisuusliiton palvelukseen – taistelu globaalin solidaarisuuden puolesta jatkuu.